otsikko
Etusivu      Talli ja tilat      Oriit      Tammat      Toiminta      Muuta

 

    Wolfcult VH06-025-4136

Kuollut 01.12.2013

     

  Virallinen nimi   Wolfcult   Säkäkorkeus   136 cm
  Lempinimi   Wolfcult   Syntynyt   30.07.2008, VHKR
  Rotu   Welsh cob -tyypin poni (C)   Sukupuoli   Ori
  Väri   Punarautias   Kasvattaja   Alice Donau
  Omistaja   dani VRL-03561   Painotus   Koulupainotus

Koulutustaso: heA, 70 cm
Käyttö: Siitosponi

Saavutukset: VWY-II, 4 - 5,5 - 6 - 20 - 5 = 40,5p. 01.05.2011
                    KRJ-II, 17 (3+7+7) - 40 - 20 - 10 - 8 = 95 p. 15.10.2011
                    YLA2, 28 + 44 + 28 + 35 = 135p. 21.11.2011
                    VWY-AB, myönnetty 21.03.2012

3-vuotias 30.10.08

    Taustaa

Wolfcult on meille ehkä yllättäen huutokaupasta hankittu poniori - kun allekirjoittanut oli Briteissä lomailemassa, täytyi sitä sitten kiertää kaikenmaailman kissanristiäiset läpi uusien ponien toivossa, kun sillä laadukkaiden-welshponien -maaperällä vihdoin seisottiin. Markkina-alueelle Dani eksyi, kun lähti miekkosensa kanssa seuraamaan Swanhill Stud -siittolan (Tiedättekö sitä suurta ja mainioista hevosistaan kuuluisaa siittolaa?) suurta hevostraileria, joka puksutti hiljaa kaupunkitiellä ohi. Korkein punaisin aidoin ympäröidyllä hiekkakentällä lähes kylän keskustassa hevoset hirnuivat, kaviot painoivat jälkensä maahan nuorten oriiden tanssiessa ja hevosnaisten miesystävät kirosivat kovaan ääneen läsnäoloaan; omani ei tehnyt poikkeusta ja koetti pitää lompakkonsa piilossa - turhaan!

Nuoria hevosia kaupattaessa silmäni kiinnittyivät heti auringossa (, joka tosin oli pilvessä, ups!) kiiltelevään punaiseen karvapeitteeseen, valkeisiin jalkoihin ja jaloista vatsan alle jatkuviin roiskeisiin, sekä vahvan kaulan päässä kahteen höristettyyn korvaan ja leveään läsiin - rakastuin! Jo kolmevuotiaana tuo otus oli todella upea ja silmiähivelevän nätti ilmestys, parhaita koskaan näkemiäni poneja liikkuessaan sekä erittäin hyväntuulinen; toisilleen vieraiden nuorten oriiden suuressa, yhteen pieneen alueen pakkaamisessa ei voi olla muuta seurausta kuin pieni kärhämä? Mutta tämä ori pysytteli niistä kaukana, luimi kyllä toisten tullessa liian lähelle, muttei saanut välitöntä hermoromahdusta.
Kinusin, ruikutin, manguin, monguin ja uhkasin selibaatilla, kunnes ukkelini sitten kaivoi huokaisten lompakkonsa syvältä nahkarotsinsa povitaskusta - ja muutaman tunnin päästä Wolfcult-niminen pienisuuri ori oli meidän.

    Luonnekuvaus

Wolfcult on ori, jolla on aivan uskomattoman upea luonne - poni kuuluu ehdottomasti parhaisiin tekemiini ostoksiin koskaan, näin tasaluonteista, ruunamaisen luotettavaa, mukavaa ystävää ja opetusmestaria ei pysty arvoltaan rahassa määrittelemään olematta radikaalisti epäreilu sitä kohtaan. Silti minulla on tällainen ori, jonka ostin tunnearvoon nähden hyvin halvalla rahalla, mutta miehessä taisikin maksaa suku ja ulkonäkö, ei se, mitä löytyy korvien välistä otsatukan alta. Harmi kasvattajaa kohtaan, olisi kannattanut Wolfcultin kaltainen helmi pitää, mutta kyllähän minä siitä täällä meillä pidän ;) Ystävän lisäksi miekkonen on kunnostautunut hyvänä työkumppanina satulan alla, ja se sai jatkaa Suomeen rantauduttuaan Briteissä kesken jäänyttä kilpauraansa - eikä lainkaan hullummin tuloksin!

Käsiteltäessä Wolfcult käyttäytyy herrasmiehen ottein, tervehtii syvillä katseilla ja höristetyillä korvilla karsinaansa eksyjää ja puhaltaa lämmintä ilmaa sieraimistaan tarpeeksi lähelle uskaltautuvan kasvoille. Sitoa miekkosta ei varmaan tarvitsisi, sillä se ei tekisi pahaa kärpäsellekään - on kuitenkin ihan hyvä käytäntö ja nyrkkisääntö sitoa oriit aina kiinni, niistä kun ei voi koskaan tietää.. Kyllähän tämä tapaus tietää omaavansa ruunaa enemmän tavaraa jalkojensa välissä, ja varsinkin tammojen kiima-aikoina voi hoitaja saada vastaansa kiihtyneen hörinävyöryn ja viskellyn pään; päältä ori ei kuitenkaan jyrää, se on oppinut jo aikoinaan pikkurellastajana kunnioittamaan ihmisen aluetta.

Vaaleanpunainen unelma jatkuu, kun hoitaessa Wolfcult rentoutuu täysin kumisualla ja juuriharjalla hieromisesta ja venyttää tyytyväisenä ylähuultaan matalan yninän säestämänä: voi, voiko suloisempaa odottaa tämänkin otuksen kaltaiselta raavaalta äijältä? Allekirjoittanutkin oli ensimmäisinä päivinä, oriin ollessa tallissa uusi, hieman häkeltyneenä, kun oli tottunut luudan kanssa räksyttämään vauhkoille miekkosille takaisin, ja sitten ykskaks uusi tapaus vaikuttaa jopa järjelliseltä hevoselta vailla maailman lyhyimpiä hermoja. Herkkähipiäinen ori ei ole laisinkaan, ja sitä saa raapia kumisualla myös useiden tammojen inhoamista paikoista, kuten ryntäiltä, kainaloista, vatsan alta ja jalkojen sisäpuolilta - on toki muistettava kohteliaisuus oritta kohtaan, vaikkei se vähästä säpsähdäkään, on sopivaa pysähtyä miettimään, onko se sittenkään niin mukavaa raapia haravalla niitä jalkoja, joissa jänteet ovat lähelle ihoa?

Kavioiden nosto ei muodostu ongelmaksi Wolfcultin nostaessa jalkansa kiltisti pyydettäessä, mutta varsinkin kesällä sillä on hieman kummallinen tapa huitoa kärpäsiä myös tallissa, jossa niitä ei niin paljoa edes ole - hoitaja on siis hyvä ja suojelee silmiään niiltä piiskamaisilta jouhilta. Kengittäjän kanssa tämä otus tulee myös hyvin toimeen, mutta eläinlääkäri ei ole sille mieluisa vieras; useille tulee täysin puskasta, kun kevyesti nukkuva ori yhtäkkiä jännittyy narunpäässä kohta lentoon lähteväksi propelliksi eläinlääkärin nähdessään. Wolfcult on kuitenkin kotikonstein rauhoiteltavissa, makupalojen ja rapsutusten kanssa, vaikka piikin painuessa ihon alle korvat kyllä napsahtavat niskaa vasten.

Pesulle arvon ukkeli tulee mielellään - vesi on kivaa, sitä voi läikytellä toisten päälle ja juoda: letkusta juominen onkin yksi sellainen rutiiniksi muodostunut temppu, jota ilman suihku ei ole minkään arvoinen. Liian tiukkapipoisen hoitajan kanssa Wolfcultilta voi myös mennä ilo koko touhuun, jos sitä yhtäkkiä torutaankin (mitä, miten niin annoin kivan hevosen tehdä mitä se haluaa ilman toruja vain koska se oli kiva?) veden läikyttämisestä; hoitaja ei säily koskaan kokonaan kuivana tätä oria pestessä, mutta asiaan voi suhtautua huumorillakin ;)
Satuloiminen ei ole ongelma Wolfcultille, vaikkei satula kuulukaan sen ylimpiin ystäviin. Ehkä hitusen happamana ori antaa asetella mokoman härpäkkeen selkäänsä ja kiristää vyön, kunhan sitä ei vain vedetä yhdellä nykäisyllä viimeiseen reikään. Suitsetkaan eivät saa ponia järkähtämään rauhallisuudestaan, sormet hammaslomassa se kyllä avaa suunsa rautapaloille ja eikä pureksi niitä katki remmejä kiristäessä.

Ratsuna Wolfcult on upea, ja selkeästi koulutuuppari - esteille ei tätä machoa ole suunniteltu, vaikka kyllähän se mielellään pieniä esteitä loikkiikin. Ori on reipas, vie hyvin uralla eteenpäin, pienellä taivuttelulla notkistuva ja pehmeän elastinen venymään ratsastajan suomalla tavalla; mutta kenen tahansa alla poni ei toimi, sen pitäessä tallin parhaimman opetusmestarin kiistatonta paikkaa. Jos Wolfcultilla ei olisi näin paljon siitosarvoa, olisi se ehdottomasti pitänyt myydä ratsastuskouluun - ori toimii vain oikeista, täsmällisistä ja huolellisesti suunnitelluista avuista, vähän-sinne-päin -tyylillä ponia ei pysty ratsastamaan. Tehtäviin on keskityttävä sataprosenttisesti, jos aikoo saada avut loksahtamaan selkeinä ja oikein ajoitettuina paikoilleen. Ori ei ehkä liiku oikein huolimattomista avuista, mutta se ei saa hermoromahdustakaan epäselvien apujen viidakossa; Wolfcult tietää kyllä, että pukitteleminen tai sekoaminen on turhaa, kun voi olla noteeraamatta ne paukuttavat pohkeet ja tallustella pötkylänä uraa pitkin.

Osaavan ratsastajan alla Wolfcult näyttää osaavalta kouluhevoselta jo alkutunnista, sen hakiessa pienen verryttelyn jälkeen jo muotoon suuren työmoraalinsa kanssa - kaikki tehtävät ori suorittaa viimeisen päälle parhaan kykynsä mukaan, ja koska kunnon kouluponi kulkee nätissä muodossa, tahtoo poni ratsastajan sen sinne ratsastavan. Miekkosen ehdottoman näyttäviä ja suuria liikkeitä (siksi sillä onkin startattu pari kertaa valjakkoajossa, oli pakko päästä leuhkimaan niillä liikkeillä) on helppo säädellä lisäyksiin ja kokoamisiin, mikäli ratsastaja pystyy vain liimaamaan takalistonsa sinne satulaan; tämä tapaus ei ole suositeltava ensiratsu shetlanninponien jälkeen. Wolfcult kuuntelee nätisti pienimpiäkin apuja ja selkeästi pitää tehtävien suorittamisesta - pohkeenväistöissä se polkee pyytämättä oikein vahvasti syvälle ristiin ja takapään moottori toimii aina, ainakin pienen muistutuksen jälkeen.

Kilpailuissa Wolfcult on varmasti elementissään, kas kun otus pitää esiintymisestä ja uusista tuttavuuksista; ja kun se on niin helppo lastatakin, viedään sitä taatusti koko kylän kaikkiin kissanristiäisiin suurempia kisoja unohtamatta. Hässäkkä ja melu eivät saa oria hätkähtämään sen ollessa jo tottunut niihin, mutta mikäli ratsastaja satulassa hermoilee, menee mieheltäkin suorittamisen maku vähän sivu suun - korvat lerpullaan radalle laahustava poninketale ei välttämättä olekaan sitten niin kaunis näky.

    Suku

 isä Caernarfon Wolves
    wC, evm
 ii. Caernarfon Domhnach
    wC, evm
 iii. Ffarwel Drag
    wC, evm
 iie. Awel
    wC, evm
 ie. Cap Marwol
    wC, evm
 iei. Eithaf Frryw
    wC, evm
 iee. Rhyfelwrness
    wC, evm
 emä Relte Nachyw
     wC, evm
 ei. Bad Mawr
      wC, evm
 eii. Cais Neu Dis
    wC, evm
 eie. Ceiliog Y Gwynt
    wC, evm
 ee. Lwc Tynged
    wC, evm
 eei. Dianc Cen
    wC, evm
 eee. Cariad
    wC, evm

Wolfcult polveutuu mitä mainioimmasta isälinjasta - kolmen polven takaa siltä löytyy todella hieno rautias ori Ffarwel Drag, joka eläessään oli aivan pirun komea, lähes 150-senttisen coboriin lailla liikkuva hurja miekkonen. Näyttelyissä Drag oli kuumaa kamaa ja se sai erittäin paljon kiitosta rakenteensa puolesta tuomareilta - kehäkäyttäytymisestä ei positiivisessa yhteydessä voida edes puhua, ori oli todella rauhaton ja villi, ja vaikka sen kanssa myöhemmin koetettiinkin luoda valjakkoponin uraa, meni jokainen kilpailu oriin osalta pelkäksi sähellykseksi. Siitä huolimatta Dragiin on ollut helppo vetää orilinjauksia, sillä otus oli mitä mainioin periyttäjä värinsä, komeutensa ja liikkeidensä suhteen.

Ja totta kai Drag kiinnosti jalostusmielessä myös kakkosluokan kasvattajia - niinpä viehko ponitamma Awel sai myös osansa silloisen omistajansa Drag-vimmasta. Awel oli pieni, musta ja erittäin nöyrä ja alistuvainen tamma, joka ei olisi kehdannut sanoa vastaan, vaikka sitä olisi vedetty korvista suoraan ylöspäin. Rakenteensa puolesta tamma oli ihan korrekti, sillä oli aina suurensuuri heinämaha, jota kukaan ei koskaan jaksanut treenata siltä pois. Awel omasi kuitenkin todella kauniin pään ja itse asiassa se myytiin kesken tiineytensä kuuluisalle Caernarfonin tilalle - hirveällä summalla varsansa takia, tietenkin.

Caernarfonilta on totuttu näkemään vain oikeita siirtoja ja Awelin osto olikin melko taktista ja tarkkaan suunniteltua - seuraavana keväänä tamma nimittäin varsoi aivan mahdottoman komean, pienehkön, mutta terhakkaan rautiaan orivarsan, joka nimettiin Caernarfon Domhnachiksi isänsä mukaan. Pieni orivarsa peri tuntuvasti kasvettuaan isänsä manttelin - isän ja pojan yhdennäköisyys oli huomattava ja Domhnach menestyi näyttelykehissä paremmin kuin hyvin. Siinä sivulla se onnistui myös hieman isäänsä selväpäisemmän luonteen ansiosta luomaan myös melkoista valjakko- ja showponin uraa, kun tuomarit eivät kyenneet saamaan sen liikkeistä kylliksi - Domhnachista tuli todella suosittu myös jalostuksessa, eikä Caernarfon nähnyt syytä säästellä ukkoa sillä saralla.

Domhnach astui kotitilansa omia tammoja ehkä kaikista hurjimpaan tahtiin. Cap Marwol oli yksi niistä vähän köykäisimmistä tammoista, jotka kuitenkin ihan kokeilun vuoksi päätettiin astuttaa hienolla oriilla - olihan vaatimattomampi Awelkin tuottanut noin hienon siitosoriin! Harmi vaan, ettei Marwolissa piillyt mitään sisäisiä supervoimia tai päätä huimaavaa periyttämiskykyä - rautias tamma oli rakenteeltaan varsin korrekti, mutta muuten se oli jopa melko luotaantyöntävä: aina pahalla päällä, eikä kukaan saanut sen kanssa koskaan aikaiseksi mitään, sillä tammaa ei kiinnostanut yhtään mikään. Se sai kuitenkin muutaman varsin hyvän varsan, jotka tosin eivät ehkä aivan päässeet hienojen isäoriidensa puolesta oikeuksiinsa.

Marwol on aina siinä suhteessa kummastuttanut, sillä sen vanhemmat olivat kyllä varsin kivoja poneja. Sen ruunikko isä Eithaf Frryw oli jopa harvinaisen iloinen ja elämänhaluinen poni, joka jäi rakenteeltaan omaan isäänsä verrattuna pieneksi ja sutjakaksi - mikä mahdollisti oriille paremman esteponin uran. Frryw rakasti vauhtia ja hyppäämistä, ja se kunnostautui hyvin urallaan - se kiinnosti myös alhaisen astutusmaksunsa ansiosta varsinkin tammanomistajia, jotka halusivat sporttisempia ponia ehkä omaan käyttöönsä.

Emätamma Rhyfelwrness ei ollut yhtään pöhkömpi poni sekään, vaan toimi varsin ansiokkaasti omistajansa tyttären monitoimiponina niin harrastekäytössä kuin pienissä kilpailuissakin. Kun tytär myöhemmin kasvoi ponikoosta ulos, liisattiin rautias tamma muutamaksi vuodeksi siitoskäyttöön Capin siittolaan.

Odotukset Marwolin domhnaichilaiselle varsalle olivat korkealla - ehkä liiankin, sillä kun Caernarfon Wolvesiksi nimetty varsa kasvoi, eikä sitä heti yksivuotiaana valittu rodun, eikä edes ryhmänsä parhaaksi, siirrettiin se saman tien syrjään varsinaisesta show teamista muutamaksi vuodeksi. Varsin hyvätapaiseksi osoittautunut Wolves sai kasvatella lihaksiaan rauhassa ja siitä myöhemmin kehkeytyikin todella komea, mutta silti se oli kasvattajansa silmissä aina vähän huonompi kuin muut. Ori liikkui myös varsin mainiosti, ja se vuokrattiin kisattavaksi valjakkoajoon parikymppiselle, welshponeihin hurahtaneelle naiselle, joka loi oriin kanssa varsin menestyksekästä kilpauraa. Wolves on siirtynyt vasta viime vuosina jalostuskäyttöön ja Wolfcult edustaa sen ensimmäisiä ikäluokkia.

Wolves on osoittautunut varsin näppäräksi periyttämään ulkomuotoaan ja liikkeitään, ja varmaan juuri valjakkoponin ura oli viimeinen niitti saamaan Wolfcultin emän Relte Nachywin omistaja vakuuttuneeksi siitä, että se oli oikea valinta hänen iki-ihanan tammamussukkansa varsan isäksi. Relten omisti pienimuotoisesti welshejä yksityishenkilönä kasvattava valjakkoajoon hurahtanut ihminen, joka ei kuitenkaan itse osannut ajaa saati ymmärtänyt kilpailusääntöjen päälle - siksi oli aina yhtä mukavaa astuttaa hänen ruunikko luottotammansa Relte, joka tosin itse oli vain koulukilpailuissa startannut, valjakkopainotteisella oriilla. Tamma itse oli varsin oiva periyttäjä hyvien ratsun ominaisuuksien suhteen, vaikka sillä itsellään olikin jokseen lyhyt selkä - kärryjen eteen siitä ei olisi ollut.

Relte polveutuu kahdesta hienosta kouluponista, joista ehkä emätamma Lwc Tynged loi aavistuksen parempaa ja menestyksekkäämpää uraa erittäin hyvän ratsastettavuutensa ja luonteensa ansiosta. Ruunikko Tynged oli erittäin nöyrä ratsu ja se liikkui todella elastisin ja korrektein liikkein - kun tähän lisätään vielä se, että tamma oli ollut nuoresta pitäen erittäin oppivainen ja halukas työskentelemään, ei sen menestystarina liene mikään yllätys. Tamman saavutuksiin voi muun muassa lukea pikkuponien Brittein mestaruuden, ja pikkuponien junior cupin mestaruuden useana vuotena peräkkäin. Kilpauransa jälkeen Tynged on jättänyt myös muutaman jälkeläisen jalanjälkiään jatkamaan.

Kumpikaan Tyngedin omista vanhemmista ei ollut minkään sortin kilpaponi, mutta varsinkin sen oma emä Cariad oli hyvin nöyräluontoinen ja ystävällinen, sekä omasi kolme erittäin puhdasta askellajia. Cariadin kerrotaan olleen erittäin työskentelyintoinen poni kotikäytössä, mutta se vaati työskentelyrauhaa ja omaa tilaa - jota se ei kilpailuiden hässäkässä pystynyt saamaan. Myöhemmin rautias Cariad varsoi muutaman varsan hyvistä isäoriista vielä ennen kuolemaansa.

Ruunikosta isästä Dianc Cenistä on hyvin vähän tietoa, mutta se on kantakirjattu sekä Briteissä että Irlannissa toiselle palkinnolle. Sen kerrotaan myös olleen hyvin selväpäinen ja miellyttävä ori, joka liikkui suurin askelein, mutta jokseenkin hätiköivästi ja kiireisesti niin, ettei siitä oikein kunnon käyttöponia tahtonut saada.

Relten isä Bad Mawr oli myös Tyngedin tapaan varsin mallikas kouluponi, mutta ihan kansallisten kilpailuiden voittoon se ei yltänyt. Mawr oli kuitenkin poni, jolla oli liikkeet kouluratoja ajatellen kohdallaan ja se oli hyvin tasapainoinen ja voimakas varsinkin takapäästään, mutta sillä ei aina riittänyt keskittymiskyky parhaaseen mahdolliseen suoritukseen - esimerkiksi pitkin ohjin vapaassa käynnissä kävely oli oriille mahdoton pala, se heitti aina päänsä ylös, kiljui ja huuteli, eivätkä seuraavat suoritukset menneet ihan nappiin. Mawr menestyi kohtalaiseksi kuitenkin myös näyttelykehissä ja sille riitti suhteellisen hyvin kysyntää myös jalostusmarkkinoilla.

Marwin isä oli erittäin hieno ja superkomea, harvinaisempi ruunivoikko ori Cais Neu Dis, joka oli myös siitosoriin uransa ohella varsin mallikas ratsu, joskaan se ei koskaan kierrellyt missään seuratason kilpailuita korkeammilla tahoilla. Hyvien liikkeidensä, elegantin päänsä ja ilmeensä sekä värityksensä takia se onnistui hurmaamaan myös näyttely- ja showkehissä ja tammojenomistajien suunnalta sille riitti kysyntää - harmittavasti Cais Neu Dis ei ollut mikään maailman parhain periyttäjä, eikä kukaan sen jälkeläisistä ole perinyt sen väritystä.

Marwin emä on vähemmän tunnettu tamma Ceiliog Y Gwynt, joka asui elämänsä ratsastuskoululla tuntiponin hommia tehden, silloin tällöin tärkeimmissä ja lähelle sattuvissa näyttelyissä kierrellen ja varsoja pyöräytellen. Ceiliog oli luonteeltaan hyvin kärsivällinen, pitkäpinnainen ja viisas, sellainen, joka ottaa mieluummin ensin selvää ja reagoi radikaalisti vasta sitten. Nätti tamma varsoi hienoista oreista muutaman todella hyvän varsan, jotka myytyään ratsastuskoulu sai hyvät rahat toimintansa pienimuotoiseen laajentamiseen.

    Jälkeläiset

Wolfcult ei ole enää tarjolla welshponijalostukseen!

10.03.2009 o. Paganaidd Dawn (e. Dragonlady), omistaja: Dani
01.11.2009 o. Aidan Dawn (e. Tlws Bonesig), omistaja: Disa
25.12.2009 t. Rhonwen Dawn (e. Collfarn Rhosod), omistaja: Huttis
28.08.2011 t. Wolfheart Dawn (e. Hawdd Hwylus), omistaja: Juli
25.03.2012 t. Cochwydd Dawn (e. Creuloni Chwipio), omistaja: Wolf, Kisatalli Vienre

    Valmennukset ja päiväkirjan poikanen

10.10.2010, päiväkirjamerkintä
Leijonamieli Wolfcult on ollut viime aikoina hieman vähemmällä huomiolla, mutta nyt on aika herätellä se horroksesta aktiivisempiin puuhiin - olen päättänyt kärrätä ukkelin VWY:n laatuarvosteluun, jotta sen jälkeläisetkin voisivat vuorollaan laatuarvostelussa tehdä sille kunnolla kunniaa ja saada myös suvusta hyvät pisteet. Oriilla itsellään kun on mahdollisuudet varsin hyviin pisteisiin, joten nyt on hyvä sauma viedä se, jotta saan sen itselleni jääneen pojan ehkä jopa jo seuraavaan tilaisuuteen. Suunnitelmallisuus ja taktikointi ovat tässä harrastuksessa kaiken a ja o. ;)
Wolfcultin jälkeläisistä puhuakseni, ovat kaksi sen kolmesta varsasta erittäin hienoja, poika Paganaidd on virtuaalinen muotovalio ja tyttö Rhonwen viittä vaille champion - plus kummallakin on vielä paljon hyviä suorituksia kouluradoilta! On tämä mies vaan mainio siitosori ja ansaitsee päästä laatuarvostelun ajaksi takaisin valokeilaan. Vielä sille voisi ehkä pari jälkeläistä hommata, mutta sitten lienee aika suunnata eläkkeen auvoisille laitumille.

26.12.2009, päiväkirjamerkintä
Wolfcultin ensimmäinen tytär näki päivänvalon eilen, kun tamma Rhosod puski ihastuttavan rautiaan tammavarsan maailmaan. Tummasta rääpäleestä ei voi vielä paljoa sanoa, mutta sillä on ilmiselvästi isänsä läsi ja liikkeet - jos neiti päivänikäisenä jo liikkuu noilla liikeradoilla, ei se muutaman vuoden päästä voi olla kuin ilmiömäinen! Pienestä pitäen se kulkee varmasti isänsä jalanjäljissä, onkin korkea aika saada lisää welshverta kouluradoille. Varsalle on jo ostaja Huttiksesta, jonka luokse Rhonweniksi nimetty tyttönen matkaakin heti vieroituttuaan. Sitten emme jääkään muuta kuin seuraamaan taas mielenkiinnolla Wolfcultin jälkeläisen kasvua ja menestystä!

09.09.2009, kouluvalmennus
Vaihtelun vuoksi Wolfcult pääsi pitkästä aikaa kunnon kouluvalmennukseen, jossa sen uinuvia kouluhevosen vaistoja heräteltiin roimalla kädellä. Ukkeli vaikutti alkuun lähestulkoon laiskanpulskealta ja vähän hämillään olevalta vastustelijalta, mutta heti jutun juonen tajutessaan se ryhdistäytyi ja muisti selkärangasta kaiken aikaisemmin oppimansa ja kilpailuissa hyödyntämänsä asiat. Ori liikkui todella kevyesti ja reagoi salamannopeasti apuihin, mikä sai meikäläisen alkuun vähän hämilleen. Huomaa kyllä, että pitkään aikaan en ole tämän oriin selässä istunut. Se kun hakee niin nöyränä hyvää muotoa, eikä vastustele ryhdikkäämpääkään menoa, ja allekirjoittanut säheltää selässä aivan omiaan. Itseään saa aina hävetä. Valmennus sujui kuitenkin yleisesti ottaen todella hyvin ja Wolfcult vaikutti enemmän kuin tyytyväiseltä itseensä.

20.05.2009, päiväkirjamerkintä
Aina vain entistä kesäisemmät säät houkuttelivat pitkästä aikaa allekirjoittaneenkin oikein pitkälle kärrykävelylle maastoon Wolfcultin kanssa. Tallilta lähdettiin ihan rauhallisesti köpöttelemään leveää hiekkatietä pitkin metsään ja vaikkei meno mitään päätä huimaavaa missään vaiheessa ollutkaan, tuntui ukkeli piristyvän huomattavasti päästessään työskentelyn makuun. Se kiri reippaasti ylämäkiä ja katseli maisemia, hirnui linnuille ja peijakas kurkotteli ja napsi puista lehtiä, kun vähän ohjaa löysäsi! Lenkin jälkeen harjailin oriin ja vein sen ulos parin vekaran viereen - ei ole pitkä aika, kunnes Wolfcult pääsee kunnon laitumelle ja samojen aitojen sisälle noiden kakaroiden kanssa.. Siihen mennessä halveksuvat mulkoilut toivottavasti loppuvat.

10.03.2009, päiväkirjamerkintä
Tänään Punaisesta Lohikäärmeestä alias Wolfcultista tuli ensimmäisen kerran isä, kun musta tamma Dragonlady varsoi ihastuttavan punaisen orivarsan keväthankiin temmeltämään. Olen erittäin tyytyväinen varsinkin varsan sukupuoleen ja väriin, sillä nyt saan Wolfcultille jo varhaisessa vaiheessa isälinjan jatkajan talliin. Vauva nimettiinkin ehkä enemmän isäänsä viittaavasti Paganaiddiksi, vaikka on siinä kyllä emänkin nimestä vivahteensa. Nyt odotellaan innolla pikkupoitsun kasvamista, sillä siitä pitäisi tulla ainakin lähes isänsä veroinen menestyjä - noin pienen ruipelon rakenteesta kuin luonteestakaan on vielä vaikea sanoa mitään, mutta Wolfcultin vaikutuksen luulisi jossain näkyvän. Ainakaan pikku-Pagan ei ole vielä onnistunut kompastumaan jalkoihinsa kovin pahasti, ja eivätköhän ne liikeradat ajan myötä muutu vain paremmiksi.

02.01.2009, päiväkirjamerkintä
Wolfcultin talveen ja alkaneeseen vuoteen kuuluu oikein hyvää, vaikka poloinen tuntuukin kärsivän välillä lievästä tylsyydestä, kun henkilökunnalla ei ole aikaa ratsastaa sitä ainakaan sen tarvitsemalla rasitusmäärällä joka päivä. Se on sinänsä sääli, enkä haluaisi edes ukon ruokintaa hirmuisesti vähentää, ettei siitä aivan lihakseton heinäpullukkakaan tulisi. Toistaiseksi ongelmaa on korjattu sillä, että Wolfcult on lähes koko ajan ulkona, suuressa tarhassa ja nuorikoiden lähellä, jotka pitävät sen valppaana ja liikkeessä toistensa kanssa riehuessaan. Olen vähän harkinnut Wolfcultin laittamista niiden kanssa samaan tarhaan, mutten ole aivan vielä uskaltanut - mieluummin kokeilee sellaista kesällä, kun laitumet ovat suurempia ja nuorilla on aikaa väistää kaitsijaansa. Saavat siinä sitten muutkin liikuntaa, kun ori ajaa nuorempiaan takaa ja pistää hyppimään kahdella jalalla.. Heh, heh.

20.11.2008, päiväkirjamerkintä
Kappas vain, Wolfcult on jo nyt virallisesti kilpailueläkkeellä ja sen meriittiluetteloa koristavat koulusijoitusten rinnalla myös tulokset valjakkokilpailuista, joissa intouduin käyttämään sitä, kun kasvattaja innostuneena kertoi Wolfcultin olleen melkoinen haka kärryjen edessä nuorempana Briteissä. Lisäksi sen ravi pääsee hieman paremmin oikeuksiinsa, ei sillä, että kilpailuissa lisäyksissä säästeltäisi, mutta kotitreeneissä jumitetaan liian usein mukavuusalueella. Itse asiassa nyt, kun ukkelia ei tarvitse niin rankasti ratsastaa ja treenata, eikä se ole oikein ottanut tottuakseen oloneuvoksena lusmuiluun, on sillä ajettu parivaljakkona toisen ylpeyteni, mustan Fhinstha-oriin kanssa. Kummankin oikeasti työskennellessä tulevat miekkoset hyvin juttuun ja ne hirnuvat lähes jatkuvasti koko ajan toisilleen viereisissä tarhoissa. En minä näitä kahta raavasta miestä uskalla samaan tarhaan laittaa, mutta niiden ystävyyttä on silti mukava katsella. Vanhojen mestareiden on pidettävä yhtä.

11.11.2008, kouluvalmennus
Wolfcult osallistui jälleen kouluvalmennukseen allekirjoittanut selässään. Tunti pidettiin perinteisesti maneesissa ja mielenkiintoa tehtäviin tuotiin puomien ja kavalettien avulla. Poni laitettiin venyttämään ja nostamaan askeliaan ravipuomeille, joissa tietenkin etäisyydet vaihtelivat. Laukanvaihdoissa puomeja käytettiin myös hyväksi, samoin väistöissä. Tunnin sisältö ei sinänsä ollut mitään kovin eksoottista ja Wolfcult toimi nätisti – en voi lakata ihmettelemästä, miten kouluratsastuksella voi olla niin suunnaton paikka sen sydämessä. Oriin rakkaus työtään kohti on suorastaan suunnaton!

12.10.2008, kouluvalmennus
Tämänpäiväinen kouluvalmennus suoritettiin hieman eksoottisemmissa olosuhteissa – viileän kirpeässä aamupäivän auringossa huurteisella pellolla. Tai eipä tuo allekirjoittaneellekaan 10-vuotiaana mitenkään eksoottista ollut silloisen shetlanninponin selässä, mutta nykyään sitä on tottunut lämmitettyyn maneesiin ja superpohjiin. Vaikkei Wolfcult mikään kovin säpäkkä tai muutoksista nokkiinsa ottava otus olekaan, huomasi sen kulkemisessa kyllä pienen eron, vaikka maasto olikin tuttua. Se oli huomattavasti herkempi, positiivisella tavalla, vaikka joutuikin katsomaan enemmän askeliaan vähemmälle huollolle jääneellä alustalla.. Ori oli nätisti ja todella elastisen oloisesti pohkeen ja ohjan välissä, ja tunnin ohjelma väistöineen, laukanvaihtoineen ja ympyrätyöskentelyineen sujui ongelmitta. Loppuun käytiin vielä tarpomassa kunnolla ylämäkiä metsässä!

01.10.2008, päiväkirjamerkintä
Wolfcult on osoittautunut aivan mielettömäksi tykiksi koulukentillä, jo nyt sillä on aimo kasa tajunnanräjäyttäviä tuloksia, eikä ukkeli tunnu olevan edes väsynyt mainioista kisasuorituksistaan! Sen kanssa on nyt ravattu kilpailuissa jopa hieman enemmän kuin tarvitsisi, mutta ukko nousee vieläkin yhtä mielellään traileriin ja on täpinöissään verryttelyssä. Kotonakin se kiljuu innokkaan toiveikkaasti muiden traileriin nousevien ponien perään, kun suuntaamme kohti estekisoja tai muita tapahtumia, joihin oriilla ei ole asiaa. Olen aivan varma, että Wolfcult saadaan eläkkeelle näistä hommista vielä tämän vuoden puolella, ainakin mikäli tämä meno jatkuu, eikä sen terveys yhtäkkiä petä. Jälkimmäisestä tuskin lienee vaaraa miekkosen saadessa yhä uudelleen ja uudelleen lekurilta puhtaat paperit ja paljon kehuja. ;)

20.09.2008, kouluvalmennus
Ensimmäisen kerran sinä aikana, kun Wolfcult on asunut Paraatiponeissa, oli sillä tänään hieman negatiivisempi fiilis. Harmikseni olin sopinut juuri tälle päivälle kouluvalmennuksen, joten sinne lähdettiin sitten hammasta purren. Alkuverryttelyssä en meinannut saada poniin kunnon tuntumaa ja se tuntui jotenkin todella apaattiselta – onneksi asiantunteva valmentaja näki mistä kiikasti, ja harjoituksia elävöitettiin ja muokattiin hieman mielenkiintoiseksi. Allekirjoittanut sai paljon piiskaa kuolleista käsistä.. Kunhan Wolfcult oli saatu kertaalleen rennon pyöreäksi, oli sen muotoa helpompi nostaa mukavuusalueelta erilaisten tehtävien varjolla. Siinä väännettiin sitten avoa, sulkua ja vastalaukkaa koko viikon tarpeiksi. Lopputunnista ori kulki itselleen tyypillisesti nöyrän tyytyväisesti, eikä aikaisemmasta mökötyksestä ollut merkkiäkään!

13.09.2008, kouluvalmennus
Tallille saatiin tänään ulkopuolinen valmentaja pitämään tuntia ja katsastamaan tämän hetkiset kisaponini. Hyvähän ponikaartin käyttäytymiseen ja työskentelyyn on saada välillä myös ulkopuolisten ihmisten näkökulmaa – vaikka kyseessä olisikin sellainen varma menopeli, kuin Wolfcult. Ori osasi todellakin edustaa ja piti tiukasti kiinni hyvästä maineestaan, varsinkin, kun samanaikaisesti maneesissa palloili sekopäisiä nuorikoita ristiin rastiin. Ori jaksoi keskittyä ja panostaa, se oli nöyrästi kuulolla ja toteutti huolellisesti tehtäviä. Itsekin pysyin hyvin messissä ja minun ja oriin välinen tuntuma pysyi vakaana koko tunnin ajan. Tämä poni on kyllä sellainen timantti, ettei muusta väliä!

15.08.2008, päiväkirjamerkintä
Wolfcult tuntuu tuntevan Paraatiponien maat jo kuin omat kavionsa, joten olen alkanut ratsastamaan sitä vähän rivakammalla otteella sen alkavaa kilpauraa ajatellen. Tänäänkin laitoin sen työskentelemään kunnolla melko rankoissa koulutreeneissä, ja illalla se pääsi vielä maastoon kiipeilemään mäkiä ja lujittamaan selkälihaksiaan, ja alkutalvesta suuntana on varmasti hankijumppa pellolla. Ei sillä, etteikö se aivan megaupean näköinen jo olisi, mutta on tietysti tärkeää myös pysyä siinä timmissä kunnossa, mikä helposti rapistuu näiden aina nälkäisten ponien kohdalla.. Ruokintaan täytyykin alkaa kiinnittää suurempaa huomiota, jotta ori saa tarvitsemansa protskut ja vitamiinit ilman samanaikaista tajutonta lihomista tai kierrosten keräämistä. Toivottavasti ukkelin kilpailu-ura alkaa kunnolla ja se saadaan nopeasti pois alta ja poni jalostusmarkkinoille, en jaksa odottaa siihen asti!

20.07.2008, päiväkirjamerkintä
Talliimme on saapunut jälleen uusi asukas ja harvinaisen komea sellainen. Ylväs Wolfcult on tuontiponi suoraan Briteistä, ja taputtelin itseäni roimasti olalle oriin peruuttaessa ulos traileristaan silmät pyörien. Se hehkui itsevarmuutta ja jaloa olemustaan, vaikka takana oli parin päivän trippi uuteen kotiin. Jo ensi kertaa Paraatiponien mailla tallustellessaan teki ori selväksi, mikä se oli miehiään ja rakastun siihen joka sekunti vain enemmän. Tästä ukkelista kuullaan vielä, GP-puoliverikuskit itkevät verta oriin tulevaisuudessa porhaltaessa heidän tykkiensä ohi ja megakasvattajat lakoavat tämän siitosoriin tieltä. Aluksi Wolfcult saa kuitenkin kotiutua rauhassa, ja kilpauran aloitamme vasta sen jälkeen.

    Kilpailut

Wolfcultilla kilpaillaan pääpainoisesti VRLn alaisten jaosten kilpailuissa. Huomaathan, että kalenteriin merkitään vain sijoitukset ja voitot?

Sijoituksia: 68 kpl (62 krj-sij, 6 vvj-sij)

01.09.08, KRJ, heB : 04/74
11.09.08, KRJ, heA : 04/83
08.09.08, KRJ, heC : 01/52
10.09.08, KRJ, heA : 01/44
13.09.08, KRJ, heB : 06/50
15.09.08, KRJ, heA : 06/82
19.09.08, KRJ, heB : 06/50
14.09.08, KRJ, heA : 07/60
14.09.08, KRJ, heA : 04/58
16.09.08, KRJ, heA : 08/66
17.09.08, KRJ, heC : 01/32
17.09.08, KRJ, heA : 05/51
19.09.08, KRJ, heA : 07/60
15.09.08, KRJ, heA : 04/40
19.09.08, KRJ, heA : 02/15
20.09.08, KRJ, heC : 01/40
22.09.08, KRJ, heB : 06/52
23.09.08, KRJ, heB : 04/52
29.09.08, KRJ, heC : 06/50
22.09.08, KRJ, heB : 01/100
23.09.08, KRJ, heA : 06/36
25.09.08, KRJ, heA : 03/36
26.09.08, KRJ, heA : 08/76
26.09.08, KRJ, KNS : 01/40
27.09.08, KRJ, heC : 03/100 81.466%
28.09.08, KRJ, heC : 04/100 81.964%
05.10.08, KRJ, heB : 06/50
04.10.08, KRJ, heB : 03/52
05.10.08, KRJ, heB : 07/52
06.10.08, KRJ, heB : 03/52
03.10.08, KRJ, heA : 01/60

06.09.08, VVJ, vaativa yhdistetty poneille : 04/20
26.10.08, VVJ, noviisi yhdistetty poneille : 09/93
10.11.08, VVJ, vaativa yhdistetty poneille : 05/28
10.10.08, KRJ, heC : 02/40
16.10.08, KRJ, heA : 03/30
20.10.08, KRJ, heB : 03/50
21.10.08, KRJ, KNS : 03/82
24.10.08, KRJ, heC : 04/50
24.10.08, KRJ, heB : 06/50
25.10.08, KRJ, heB : 03/50
30.10.08, KRJ, heC : 01/60
23.10.08, KRJ, heA : 04/20
23.10.08, KRJ, heA : 05/63
23.10.08, KRJ, heB : 07/52
24.10.08, KRJ, heA : 04/20
25.10.08, KRJ, heA : 03/20
25.10.08, KRJ, heC : 03/52
25.10.08, KRJ, heA : 02/43
09.10.08, KRJ, heC : 05/149
05.11.08, KRJ, heB : 04/100
05.11.08, KRJ, heB : 09/100
05.11.08, KRJ, heA : 09/100
05.11.08, KRJ, heC : 05/100
05.11.08, KRJ, heB : 05/100
04.11.08, KRJ, heA : 07/50
04.11.08, KRJ, heC : 09/134
02.11.08, KRJ, heA : 01/50
02.11.08, KRJ, heC : 04/424
29.10.08, KRJ, heA : 03/40
01.11.08, KRJ, heC : 04/424
28.10.08, KRJ, KNS : 01/40
28.10.08, KRJ, heA : 02/40
29.10.08, KRJ, heB : 09/102
29.10.08, KRJ, heA : 04/53

10.11.08, VVJ, vaativa yhdistetty poneille : 04/28
10.11.08, VVJ, noviisi yhdistetty poneille : 05/28
27.10.08, VVJ, noviisi tarkkuuskoe poneille : 04/20

 

Wolfcult on virtuaalihevonen.
Kuvat © Anthony Booth
Kaiken muun materiaalin © dani 2013, ellei toisin ole mainittu. Kopiointi kielletty!