otsikko
Etusivu      Talli ja tilat      Oriit      Tammat      Toiminta      Muuta

 

    Vermont Dawn VH06-023-4300

Kuollut 11.03.2013

  

  Virallinen nimi   Vermont Dawn   Säkäkorkeus   143 cm
  Lempinimi   Vermont   Syntynyt   25.05.2009, VHKR
  Rotu   WPB (NWR 44%)   Sukupuoli   Ori
  Väri   Ruunikonkimo   Kasvattaja   Paraatiponit
  Omistaja   dani VRL-03561   Painotus   Yleispainotus

Koulutustaso: heA, 90 cm
Käyttö: Kisaponi

Saavutukset: VWY-II, 6 + 5,5 + 8 + 20 + 5 = 44,5p. Tilaisuuden paras poni! 26.10.2011
                    YLA2, 26 + 43 + 23 + 35= 127p. 21.09.2012

4-vuotias 25.09.09

    Taustaa

Vermont on yksi niitä toistaiseksi harvoja kasvatteja, joihin allekirjoittanut on todella tyytyväinen - sukunsa puolesta ori on hyvin upea, ja sillä on oivat lähtökohdat menestyä vähän lajissa kuin lajissakin; vaikka eiköhän me pysytellä näissä tutuissa este- ja kouluradoissa. Oriin luonteessakaan ei ole mitään valitettavaa, päinvastoin se on yksi tallin selväpäisimpiä asukkaita - Danin ollessa todella tyytyväinen vielä kilpailemattomaan Vermontiin, on tyytyväisyyskerroin sen emää Briallenia kohtaan kaksinkertaistunut; tämä poika on vahva jälkeläis- ja periyttämisnäyttö ollakseen tamman esikoinen!

    Luonnekuvaus

Vermont on fiini miekkonen - mikäli se olisi ihminen, se oli aivan varmasti omanarvonsa tunteva ja vain parasta vaativa nuori mies, ei mikään kadulla roikkuvaan fruittariin viittavakaan, vaan väestön yläluokkaa, porvari, tai sitäkin arvovaltaisempi henkilö. Ihmisenä se viettäisi päivät sivistyneistön vain sanomalehtien sivujen kahinan täyttämillä klubeilla, viimeisen päälle laitettuna menestyen vapaa-aikansa lomassa myös hyvin korkealle koulutetussa ammatissaan. Rakastajattaria riittäisi, mutta kehenkään Vermont ei liiaksi sitoutuisi välttäen maineensa joutuvan huonoon valoon likaisena naistenpyörittäjänä..

Tuosta elämästä Vermont pitäisi kovasti. Harmi, että se on vieläkin pienehkö, kimokarvainen poni, jonka allekirjoittanut on itse kasvattanut; joten valitettavasti elämää kansan kuohukermassa ei ole mahdollisuutta tarjota.

Luonteeltaan ori on aina ollut, kuten jo astetta fiinimmästä nimestä voi olettaa, ehdottoman järkevä ja viisas, joka miettii toimiaan aina kahteen kertaan - tämä tekee siitä myös äärimmäisen luotettavan, vain todella poikkeavissa tilanteissa se ottaa suoraan jalat alleen, eikä pohdiskele asiaa turvalliselta etäisyydeltä ja tutki kohdetta mielessään päätyen huolellisen harkinnan jälkeen johonkin toimenpiteeseen. Rohkea mies on myös aina ollut, ei ole paikkaa, minne Vermont ei kylmän rauhallisesti uskaltautuisi hoitajansa perässä, tai temppua, mitä se ei taustajoukkojensa tuella yrittäisi - allekirjoittanut voi kerrankin kehaista tehneensä hyvää työtä kasvattinsa kanssa luoden sille turvallisen pohjan mietiskellä asioita itselleen tyypillisellä tyylillä.

Käsiteltäessä poni käyttäytyy ehkä tallin oreista fiksuimmin - se kunnioittaa tuntemattomankin hoitajan tilaa, eikä suinkaan ryntää tämän päältä heti karsinan oven raottuessa. Periaatteessa miekkosta ei ehkä tarvitsisi sitoa kiinni, mutta se on turvallinen nyrkkisääntö miehuutensa säilyttäneitä otuksia käsitellessä eikä siihen sovi tehdä muutosta; riimu ei aiheuta Vermontille herneiden sieraimeen vetämistä, vaan se antaa käsittelijänsä hoitaa hommansa rauhassa loppuun. Käytävälle mies seuraa kiltisti, ja seisoo nätisti kiinnisitomisen aikana - niin, siis kyllähän myös tämä tapaus tietää olevansa ori, ja tammojen kiima-aikoina voi Vermontin lupsakkuuteen tottunut saada lievän järkytyksen, kun otus sitten heiluukin kuin heinämies kiljuen tammojen suuntaan; se ei siltikään unohda ihmisen johtoasemaa, ja on hallittavissa selkeillä ja johdonmukaisilla käskyillä.

Hoitotoimenpiteestä poni ei ole koskaan valittanut, joten tuskin sillä on mitään sitä vastaankaan. Pehmeistä harjoista se ei kutise, eikä saa herkkyyskohtauksia ronskimmastakaan kumisualla pyörittelystä. Vaikka Vermont muutoin antaakin koskea nätisti joka puolelle kroppaansa, ei se pidä lainkaan siitä, että sen silmien päältä harjataan kovemmalla harjalla - posket ja otsa on vielä ihan ok, mutta niissä silmissä vaan joku mättää. Näin mukavaluontoisen ponin kanssa allekirjoittanut olettaa myös sen hoitajalta pienoista joustoa ja varovaisuutta tuossa yksinkertaisessa silmän päältä harjaamisen välttelyssä.

Kaviot otus nostaa ihan hyvin, ei välttämättä kaikista nopeimmin tai ensimmäisellä pyynnöllä, mutta muutama napakka käsky saa sen siirtämään painonsa muille jaloille ja nostamaan jalan. Kengittäjän seurassa otus on oma fiksu itsensä, joka tosin tahtoo yleensä ensin katsella karsinastaan toisten hevosten kengitystä - ensimmäisenä vuorossa ollessaan voi otus hieman ihmetellä, ja siksi se sijoitetaankin jonossa viimeiseksi ennen hankalia tapauksia. Eläinlääkärin suusta kuulee yleensä vain kehuja Vermontin hienosta luonteesta, ja kyllähän se todella näppärästi käyttäytyykin - antaa taivuttaa ja tutkia, eikä piikkikään ole saanut sitä vielä kertaakaan hyppäämään nahoistaan.

Pesulle kimoja saa varsinkin niillä kirotuilla kurakeleillä raahata melkoisen usein, ja siihen on valkeakarvainen Vermont myös saanut tottua. Vesiboksin reunalla se tosin tahtoo aina haistella yhtä uudelleen ja uudelleen sitä kummallisen tuntuista kumipohjaa, mutta muuten se on aivan yhtä järkähtämätön kuin yleensäkin. Yllättävä kylmä vesi muualle kuin jalkoihin saa sen nyrpistelemään nokkaansa, mutta se lienee meille ihmisillekin normaali tapa reagoida moiseen?
Tämän ponin varustaminen on yhtä helppoa kuin kaikki muukin, vaikkei satulavyönkiristyksen aikana kannata juuri sen leukojen lähettyvillä pörrätä; kuolaimille se avaa suunsa, ja antaa remmit kiristää, mutta vyötä kiristäessä se näyttää paholaispuolensa ja tappaa ilmaa leukojensa välissä.

Ratsun toimesta Vermont pitää, enkä voisi kuvitellakaan sitä mihinkään muuhun ammattiin - kärryjen edessä kulkemiseen se voisi tosin itsekin tahtoa opetella, mutta juoksemaan radalla sitä ei saisi millään. Vermont on myös harvinaisen hyvä ratsu, kaikin puolin yksi onnistuneimpia kasvattejani; ori on harvoin kankea, ja alkutunnista jo yleensä rentouttaa niskansa ja niin sanotusti lupsahtaa helposti peräänantoon heti tuntiessaan tasaisen tukevan tuntuman. Vaikka se välistä on hieman laiskemmalla tuulella, varsinkin ensiksi tallissa pitkän aikaa seisottuaan, muistaa se muutamalla raipannäpäytyksellä käyttää myös niitä iänikuisia takajalkoja saadakseen liikkeisiinsä lisää potkua.

Oikein kulkiessaan Vermont esittelee mieluusti upeita askellajejaan, jotka voisivat olla kuin puoliveriseltä varastettuja - otuksen selkään ei voikaan heittää ketä tahansa harrastelijaa, sillä miekkosen liikkeisiin myötääminen voi olla välistä hyvinkin hankalaa, varsinkin, kun se on kunnon kouluponina todella herkkä avuille ja reagoi niihin helposti - mitä jos tuo heilahdus tarkoitti kääntymistä, pitikö tuosta horjahduksesta jarruttaa vai kiihdyttää? Kun ratsastaja osaa istua hiljaa Vermontin selässä, suorittaa se puhtaasti ja tarkasti, koskaan periksi antamatta suuren työmoraalinsa takia vaikeimpiakin tehtäviä väsymättä tai lopettamatta keskittymistä.

Esteillä Vermont on lähes yhtä kiva kuin koulusatulankin alla; allekirjoittanut itse vain pitää koulusta enemmän, niin toki on myös ponia sen saralla enemmän koulittu.. Innostuessaan kimo kiitäjä on hyvin menevä ratsu, joka osaa kyllä hypätä varovaisesti ja huolellisesti - se vain vaatii ratsastajaltaan hitusen enemmän, kuin mitä itse kykenee aluksi antamaan. Ensimmäisissä hypyissä otus tahtoo paljon tukea ja kannustusta ylitykseen, mutta muutaman onnistumisen jälkeen saa se jo, aina uudelleen, narun päästä kiinni ja vetää itse huolellisesti esteeltä esteelle. Kiellot ovat turhia pelkoja tämän herran kanssa, mutta mikäli ratsastaja on aivan kuutamolla, voi olla varma, ettei hienoa ylitystä synny - Vermont ohittaa mieluummin esteen, kuin lähtee hyppäämään yksin vailla minkäänlaista yhteistyötä ratsastajansa kanssa.

Maastossa Vermont pysyy yhtä hyvin lapasessa kuin kentälläkin, mutta allekirjoittaneesta tuntuu, ettei tämä tapaus taida olla ihan niitä ihanteellisimpia maastovaellusponeja - oriin luonne on liian tutkisteleva siihen hommaan, ja se tuntuu tylsistyvän nopeasti pelkässä suorassa eteenpäin tarpomisessa, mikäli ei voi seikkailla niitä pikkuisia metsäpolkuja pitkin. Maastoesteet saavat Vermontin syttymään hieman rataesteitä kovemmin, mutta hallittavissa se sielläkin pysyy. Uittamista ori katselee hieman nenänvarttaan pitkin, ja muiden ilakoidessa sielunsa kyllyydestä tyytyy se kahlaamaan korkeintaan polviaan myöten rannan suuntaisesti - huumorintaju taitaa tältä puuttua, ja se onkin enemmän suoritus- kuin harrasteponi.

    Suku

 isä VIR MVA Ch Lancelot Du Lac
    KTK-III, YLA3, WPB
 ii. Ch Domisch Eisenherz
    KTK-III, KRJ-III, VWY-II, VVJ-III, YLA2, WPB
 iii. Stacheldracht
    WPB (xx x wb), evm
 iie. DR Zynisch
    wb, evm
 ie. Gaelbrook Fay
    KTK-III, VWY-II, WPB
 iei. Dawcrock Rascal
    WPB (WPB x WPB), evm
 iee. Gaelbrook Fiona
    WPB (WPB x WPB), evm
 emä Briallen
     VWY-III, YLA2, VWY-C, WPB
 ei. Shakil ox
      VRL:n profiili, ox
 eii. Shafaqat ox
    ox, evm
 eie. Aaliyah ox
    ox, evm
 ee. Ch Katy De Wize
    YLA2, VWY-II, KTK-II, WPB
 eei. Vince De Lait
    WPB (WPB x WPB), evm
 eee. Mrs. Nice Girl
    WPB (WPB x WPB), evm

    Jälkeläiset

Vermont on tarjolla welshponijalostukseen!

24.12.2009 o. Valerius Dawn, (e. Morwenna) omistaja: Daivive
15.07.2010 t. Gwynevere, (e. Gisela Blood) omistaja: Disa
02.04.2012 t. Candy Apple ANW (e. Aelwen Amilie), omistaja: Laura R.
02.06.2012 o. Vertigo Dawn, (e. Sternchen) omistaja: Ruolammen pienratsastuskoulu
05.11.2012 o. Vermouth Dawn, (e. Catriona) omistaja: Liia, Roscoff Sportponies

    Valmennukset ja päiväkirjan poikanen

16.07.2010, päiväkirjamerkintä
Tänään saatiin hyviä uutisia Disan suunnalta - Vermontin astuma Gisela-tamma pyöräytti eilen suloisen rautiaan tammavarsan! Kyseessä on Vermontin toinen jälkeläinen koskaan ja ensimmäinen tamma, joten seurailen sen tilannetta mielenkiinnolla. Jo nyt varsa on osoittautunut varsin uteliaaksi, mutta silti rauhalliseksi tapaukseksi - no, muutaman päivän ikäiset varsat harvemmin mitään tappelupukareita ovatkaan, mutta uusiin tilanteisiin se ei suhtaudu saamalla heti sätkyä tai paniikkikohtausta. Toivottavasti tamma jatkaa samanlaista käytöstä vanhettuaankin ja kehittyy oikein mallikelpoiseksi yksilöksi.

15.05.2010, päiväkirjamerkintä
Vermontin elämään kuuluu hyvää - poni on juuri päässyt kesälaitumille syömään ja vaeltelemaan, ja ainakin toistaiseksi se saa hallita yhtä laidunpalstaa aivan yksinään. Myöhemmin se saanee seurakseen pari mahdollisesti ruunattavaa nuorta pojankoltiaista tai miksei oriakin, täytyy hieman katsella tilannetta ja tarvetta - Vermont olisi kyllä rauhallinen ja sopivan tiukka opettaja sellaisille viikareille, mutta ne tarvitsisivat suuremman liikkumatilan.. Hmm. Sen kummempia kesäsuunnitelmia ei oriin kohdalle ole yhtä astutusta lukuun ottamatta, joten saapa nähdä, millaiseksi palloksi sekin syödessään muuttuu.. Toivottavasti joku roti säilyy. Pakko saada sille pari nuorta kaveria liikuttamaan sitä syömisen ohella.

15.03.2010, estevalmennus
Tämänpäiväinen estevalmennus oli alusta lähtien hyvin reipastempoinen - Vermont oli hyvällä ja kuuliaisella päällä, joten valmentaja ja minä olimme yksimielisiä siitä, että ihmeellistä vääntöä kuuliaisuuden tai yhteistyön etsimiseksi ei tarvittu. Ori oli alusta lähtien virkeänä ja tyytyväisenä mukana, joten mitä sitä turhia jarruttelemaan sen enempää hyppäämiseltä. Lyhyt verryttely koostui enimmäkseen laukkatyöskentelystä koko uralla ja ympyröillä, mihin oli jo sisällytetty muutamia pieniä hyppyjä kavaleteilla, ristikoilla sekä tietysti puomeilla. Alkuverryttelyssä ori nappasi tahdista ja rytmistä kiinni, joten pääsimme jo pian jatkamaan suuremmille esteille. Innaria sai jauhaa muutaman kerran, kun erehdyin tulemaan siihen liian kovalla tempolla ja pian Vermont olikin hukassa koipiensa ja puomien kanssa. Kunhan suoritimme sen tasaisemmalla varmuudella, sujui sekin paljon paremmin. Sitten siirryttiin lennossa hyppäämään rataa, joka koostui yllättävän monesta okserista ja pituusesteestä - tiukkoja teitä unohtamatta. Vermont liikkui rennosti ja innokkaasti esteeltä esteelle ja ylitykset olivat pääosin hyviä - ja pienet virheetkin johtuivat tuuppaamiseen tottuneesta allekirjoittaneesta.

13.03.2010, kouluvalmennus
Jottei Vermont täysin lunkistuisi, on välillä hyvä startata silläkin oikein kunnon valmennuksissa - ylihuomiselle on luvassa hyppäämistä, mutta suoritetaan nyt ensin raskain pois alta, nimittäin koulutuuppaus! Huolimatta siitä, että tarhansa karmivan kunnon takia ori on joutunut seisomaan hieman kauemmin karsinansa vankina, pysyi se hyvin hallinnassa. Toki sillä oli hieman lisäenergiaa, mutta se ei ollut kihahtanut sen päähän - päinvastoin, alkutunnista jo Vermont tuntui vain hyvin kevyeltä ja ponnekkaalta. Fiilis selässä oli kuin suurellakin kuninkaalla, kun alla puhisi sellainen jyrä. Ori lämpeni nopeasti ja siirryimme pelkästä uran kiertämisestä asetuksiin ja taivutuksiin - avot ja sulut sujuivat mainiosti ja Vermont kuunteli tarkasti apujani. Siitä tehtiin sitten luonnollinen siirtyminen laukkatyöskentelyn pariin, sillä valmentaja epäili pelkän ravivääntämisen turhauttavan pari päivää seisoskellutta oria. Alkuun siinä tosiaan riittikin laukassa hieman liikaa poweria, joten laukanvaihtoihin siirryttiin vasta muutaman ympyrän jälkeen. Alkuun tahtia piti hieman hakea, mutta napattuaan juonen päästä kiinni Vermont suoritti vaihdot mainiosti. On se vaan niin hieno poni!

24.12.2009, päiväkirjamerkintä
Siis ah mikä ihana idylli - rauhaisa jouluaaton aamupäivä ja kiiltävän kultakarvainen tamma pyöräyttää maailmaan suloisen pienen orivarsan; mikä tarkoittaa tietenkin sitä, että Vermontista tuli ensi kerran isä esikoisensa syntymisen myötä! Ajankohta varsan syntymällä tuskin olisi voinut olla kliseisempi, mutta onhan tuo aika sympaattinen sattuma. Nyt työnimellä Vermont Jr. ei vain pääse ulos peuhaamaan suurten lumikinosten takia, se saa tyytyä karsinansa olkipehmusteisiin ja emänsä seuraan, kunnes jostain löytyy varmasti tarpeeksi pieni ja lämmin loimi.. Toistaiseksi varsa vaikuttaa kuitenkin varsin rauhalliselta, ja itse asiassa toivon sen tulevan enemmän rentoon isäänsä kuin kiukkuiseen emäänsä!

09.12.2009, päiväkirjamerkintä
Vermont on tehnyt mainiota työtä kilparadoilla ja se onkin kartuttanut ansiolistaansa monilla sijoituksilla uskomattomalla tahdilla. Näin joulun tullessa on hyvä hidastaa senkin treenaamisessa ja liikutuksessa tahtia, sillä itse asiassa olen päättänyt siirtää sen kokonaan kilpailueläkkeelle - sille tulee tässä hyvä ja luonnollinen lasku normaalin harrastehevosen käyttöön, eikä kilpailukautta tarvitse yhtäkkiä alkaa keskeyttelemään.
Kilpailemisen loppuminen ei tarkoita ainoastaan siirtymistä kunnianhimottomampaan liikutukseen, vaan tietenkin myös siitosoriin saappaisiin! Ja siihenhän Vermontin uskon sopivan paremmin kuin hyvin, se on mainiosti ansioitunut, todella hyväkäytöksinen ja kivannäköinen pienisuuri ori. Itse asiassa olen jo valinnut sen ensimmäiseksi kohteeksi tammarintamalla voikon koulutammani Morwennan - varsa tulee olemaan esikoinen kummallekin, mutta en näe siinä mitään ongelmaa näiden kahden hienon ponin kohdalla. Täytyykin alkaa miettiä, miten pariskunnan saa kiinnostumaan toisistaan..

Yksityinen estevalmennus 17.10.2009, kentän reunalla kiekui martsu
Valmentajan kommentit: "Vermont asteli kentälle selkeästi valmiin oloisena, pää korkealla ja korvat hörössä. Tämän päivän aihe oli tien valinta, ja olin koonnut esteradan (90cm) jossa oli monenlaisia tievaihtoehtoja. Lämmittelyn jälkeen kävimme ensin rataa läpi kävellen, mietimme viisaimpia vaihtoehtoja; missä voitan aikaa mutta otan riskin? Jos valitsen tämän tien, häviänkö ajassa? Tämän jälkeen päästin ratsukon vauhtiin. Vermont hyppäsi varman oloisesti, sen vauhti kylläkin parani loppua kohden, taisi saada hieman lisää rohkeutta menoonsa. Yksi kielto tuli, mutta ratsastaja myönsi ettei ollut lähestymisessä ajatuksella mukana, minkä takia ori epäröi. Muut ylitykset sujuivat tyylikkäästi. Lopussa ratsastaja sai itse valita kaksi parhaaksi näkemäänsä tietä ja ratsastaa radan läpi, minkä jälkeen vertailimme aikoja ja juttelimme vielä vaihtoehdoista. Oikein avartava tunti sekä ratsastajalle että minulle. :)"

Yksityinen kouluvalmennus Mari H:n opissa 14.07.09
Tunnin kulku valmentajan perspektiivistä: "Aloitimme tunnin reippaalla alkuverryttelyllä. Vermont kulki, parin raipan näpäytyksen jälkeen, todella hienosti ja kuunteli apujasi tarkasti. Ravissa Vermont meni vielä rennommin kuin käynnissä. Vermontin ravi ei kuitenkaan mennyt sellaiseksi veteläksi, vaan se ravasi kuitenkin temmokkaasti ja takaosaa käyttäen. Saitte tehdä myös ravissa vähän pohkeenväistöä ja pujottelua, mitkä sujuivat teiltä vallan loistavasti. Pohkeenväistöä saitte tehdä ravissa myös toiseen suuntaan ja sitten saitte laukata koko uraa pitkin. Aluksi laukkasitte aika reippaasti eteenpäin ja vähän löysemmällä ohjalla, jotta Vermont sai oikein venyttää askeltaan ja kaulaa. Sitten aloit pikkuhiljaa hiljentää vauhtia ja kokoamaan sitä. Vermont kokosikin itsensä varsin hyvin ja teitte sitten pari laukkaympyrää, jotka sujuivat hyvin. Kun olitte laukanneet toiseenkin suuntaan, otitte käynnin ja aloitimme tehtävän.

Tehtävänne oli tulla käynnissä pitkän sivun alussa voltti ja aloittaa sen jälkeen avotaivutus. Pitkän sivun lopussa piti suoristaa hevonen, tehdä voltti ja voltin lopuksi nostaa vastalaukka ja laukata seuraavan pitkän sivun puoleenväliin asti, mistä otettiin taas käynti. Avotaivutus sujui teiltä todella hienosti, vaikka eka kerralla Vermont kävelikin liikaa kohti kentän keskustaa. Vastalaukka sen sijaan ei noussut heti. Sinun piti oikein kunnolla liioitella istuntaa, ennen kuin Vermont äkkäsi, mitä oli tehtävä. Toisella kerralla ja siitä eteenpäin, tehtävä sujui helposti. Tulitte saman tehtävän vielä ravissa ja se sujui heti paremmin. Toiseenkin suuntaan teidän piti tehdä sama tehtävä. Vasta laukka ei onnistunut heti tähänkään suuntaan, mutta Vermont älysi asian vähän nopeammin. Tähänkin suuntaan tehtävä sujui teiltä ongelmitta niin käynnissä kuin ravissakin. Lopuksi harjoittelimme vielä laukanvaihtoa käynnin kautta. Aluksi teitte ravi-seis-ravi siirtymisiä ja sitten laukka-käynti-laukka siirtymisiä. Kun nämä sujuivat, aloit vaihtaa laukan aina käynnin aikana. Vermont vaihtoi laukan heti tosi hienosti ja usein ei ehtinyt tulla kuin yksi tai kaksi käynti askelta, kunnes Vermont oli taas laukassa. Valmennus sujui teiltä kahdelta tosi hyvin ja pääsette varmasti vielä pitkälle!"

Yksityinen estevalmennus Mari H:n luona 11.07.09
Valmentajan silmään tunti kulki seuraavasti: "Vermont kulki jo heti alkuverkassa hienosti ja kuuliaisesti. Ravi ja laukka ympyrät eivät tuottaneet ongelmia teille ja puomitkin sujuivat hienosti eivätkä ne turhaan kolisseet. Otitte uralla vielä vähän askeleen lyhennystä ja pidennystä laukassa ja ravissa, mikä sujui teiltä todella hyvin ja sitten siirryimme jo esteille. Tein teille kaksi ristikkoa, jossa oli 21m väliä. Menitte sitä ensin reippaassa ravissa ja sitten laukassa. Vermont meni hyvin, ja kun olit sen tukena heti ekasta esteestä asti, sen hypyt varmistivat koko ajan. Nostin sitten ristikot pystyiksi ja esteet olivat nytten n. 50cm korkeat. Vermont hyppäsi tasaisen varmasti, ja sinäkin istuit hyvin myödäten selässä. Tein sitten toisesta esteestä okserin ja nostin sen 80cm korkeuteen ja eka esteen 60cm korkeaksi. Tulitte linjalle hienosti suorassa ja Vermont liisi hienosti yli. Laitoin okserin alle sitten törppöjä ja nostin sen 90cm korkeaksi. Nyt Vermont katseli estettä kummissaan, mutta rohkaisit sitä hienosti ja yli mentiin isolla hypyllä. Pysyit kuitenkin hyvin tasapainossa, etkä kiskaissut sitä suusta. Toisella kerralla Vermont ei enää katselut estettä, vaan hyppäsi rennosti yli.

Vaihdoimme seuraavaksi tehtävää kaarevaan tiehen. Tehtävänne oli hypätä ensin n. 80cm korkea muuri ja lähestyä seuraavaa estettä kaarevalla tiellä. Toinen este oli n. 80cm korkea portti. Ensimmäisellä kerralla Vermont töllisteli esteitä kummissaan, mutta hyppäsi yli. Toiselle esteelle tullessa et keskittynyt kunnolla ja Vermont laukkasi ohi. Teitte ison laukka ympyrän ja tulitte portin uudestaan. Tällä kertaa kumpikin oli terästäytynyt ja menitte hienosti yli. Toisella kerralla ongelmia ei ilmennyt ja Vermont hyppäsi rennon letkeästi yli. Nostin vielä kummatkin esteet 100cm korkeuteen ja menitte ne vielä kerran. Eka esteelle Vermont hipaisi estettä, mutta se ei pudonnut. Toiselle esteelle sen sijaan tuli ilmava hyppy yli. Lopettelimme sitten ja teidän osaltanne valmennus sujui vallan loistavasti."

15.06.2009, päiväkirjamerkintä
Vermont on kasvanut kuluneen, vehreän kesän aikana kohisten. Briallen-parka on saanut kestää sen roisia otteita, kun poika on päättänyt yhtäkkiä hyökätä pääpuskulla mammansa kylkeen tai tanssia takajaloillaan ja tökkiä tammaa polvillaan takalistoon. Onneksi oriille siunaantui myös varsaseuraa leikkikavereiksi, ja itseään vielä hieman tukevampirakenteisten ja suurten cobien kanssa telmiessään on Vermont kehittynyt aikamoiseksi taituriksi. Kasvamista sillä on vielä täyteen mittaansa ja varsinkin nyt kimoutuessaan on se varsin hulvattoman värinen, joka päivä hieman erilainen, mutta jo nyt se on kehittänyt itselleen hienon lihaksiston, jonka päälle on hyvä lähteä rakentamaan sitten ratsukoulussa lisää, sekä mainion koordinaation. Vermont on kyllä tämän kesän varsoista se, joka tiukimmin kääntyy kolikon päällä ja josta voi jo ennustaa tulevaisuuden mainiota liikkujaa!

25.05.2009, päiväkirjamerkintä
Tallille on syntynyt toivottavasti uusi menestystarina - Briallen pyöräytti aikaisemmin tänään maailmaan esikoisensa, tumman ja pirteän pienen oriin, jonka nimeksi olen jo nyt päättänyt Vermont. Varsa on kesän ensimmäinen, mutta toistaiseksi sille onneksi näyttää riittävän emän seura - poitsu on reipas kuin mikä, mutta ymmärrettävistä syistä pitäytyy vielä mammansa kyljellä tai mahan alla, täytyyhän sen totutella maahan kavioittensa alla ennen kuin se voi aivan villivarsaksi heittäytyä. Ukkeli on vielä melko pienikokoinen, mutta rakenteeltaan silti jotenkin varsin kompakti. Olin odottanut jotain emäntapaista himpulahissukkaa, mutta ilmeisesti kehiin onkin saapunut Vermontin isän komeus! Mainiota, kehtaa jättää tämän tulevaisuuden hurmurin itselleen.

    Kilpailut

Vermontilla kilpaillaan pääpainoisesti VRLn jaosten alaisissa kilpailuissa. Huomaathan, että kalenteriin merkitään vain sijoitukset ja voitot?

Sijoituksia: 60 kpl (36 krj, 24 erj)

13.07.09, KRJ, heC : 09/100 76.281%
15.07.09, KRJ, heB : 06/60
18.07.09, KRJ, heB : 02/60
21.07.09, KRJ, heB : 05/30
15.07.09, KRJ, heC : 01/40
16.07.09, KRJ, heB : 05/40
18.07.09, KRJ, heC : 02/40
18.07.09, KRJ, heB : 04/40
23.07.09, KRJ, heB : 03/50
27.07.09, KRJ, heA : 06/50
06.08.09, KRJ, heC : 03/50
07.08.09, KRJ, heC : 06/40
12.08.09, KRJ, heB : 04/50
18.08.09, KRJ, KNS : 02/40
21.08.09, KRJ, KNS : 05/40
31.08.09, KRJ, heA : 06/100
23.08.09, KRJ, heB : 07/50
02.09.09, KRJ, heB : 02/50

30.07.09, ERJ, 90 cm : 09/100
01.08.09, ERJ, 80 cm : 01/100
02.08.09, ERJ, 90 cm : 09/100
04.08.09, ERJ, 80 cm : 01/100
04.08.09, ERJ, 80 cm : 09/100
18.07.09, ERJ, 90 cm : 05/50
21.07.09, ERJ, 90 cm : 04/40
23.07.09, ERJ, 90 cm : 06/40
23.07.09, ERJ, 90 cm : 06/40
30.07.09, ERJ, 90 cm : 09/100
07.08.09, ERJ, 80 cm : 09/100
24.08.09, ERJ, 80 cm : 07/80
15.09.09, KRJ, heB : 06/50
19.09.09, KRJ, heB : 05/50
07.10.09, KRJ, heA : 02/100
30.10.09, KRJ, heA : 02/30
06.10.09, KRJ, heA : 05/30
07.10.09, KRJ, heA : 03/30
11.10.09, KRJ, heA : 05/30
01.10.09, KRJ, heC : 02/08
01.10.09, KRJ, heA : 04/52
04.10.09, KRJ, heB : 04/30
26.10.09, KRJ, heA : 08/100
26.10.09, KRJ, heA : 03/100
26.10.09, KRJ, heA : 01/100
30.10.09, KRJ, heA : 05/100
26.11.09, KRJ, heC : 03/40
10.08.09, KRJ, heB : 05/100
12.08.09, KRJ, heC : 01/100
12.08.09, KRJ, heB : 07/100

22.08.09, ERJ, 80 cm : 07/50
23.08.09, ERJ, 90 cm : 07/50
15.08.09, ERJ, 80 cm : 02/100
16.08.09, ERJ, 80 cm : 08/100
17.08.09, ERJ, 90 cm : 07/100
03.09.09, ERJ, 90 cm : 07/50
04.09.09, ERJ, 90 cm : 02/50
31.08.09, ERJ, 90 cm : 02/50
01.09.09, ERJ, 90 cm : 02/50
01.09.09, ERJ, 80 cm : 07/50
03.09.09, ERJ, 90 cm : 05/50
28.11.09, ERJ, 80 cm : 01/60

 

Vermont Dawn on virtuaalihevonen.
Kuvat © Anthony Booth
Kaiken muun materiaalin © dani 2013, ellei toisin ole mainittu. Kopiointi kielletty!