otsikko
Etusivu      Talli ja tilat      Oriit      Tammat      Toiminta      Muuta

 

    Samhrad Joyeuse VH11-022-0049

Kuollut 19.09.2013

        

  Virallinen nimi   Samhrad Joyeuse   Säkäkorkeus   132 cm
  Lempinimi   Jollis   Syntynyt   07.06.2010, VHKR
  Rotu   Welshponi (sektio B)   Sukupuoli   Tamma
  Väri   Voikonkimo   Kasvattaja   Samhradin siittola, GBR
  Omistaja   dani VRL-03561   Painotus   Yleispainotus

Koulutustaso: heA, 90 cm
Käyttö: Kisa- ja siitosponi

Saavutukset: --

    Taustaa

Jollis on KOKO MAAILMAN SÖPÖIN PONI!

    Luonnekuvaus

Jollis on myös luonteeltaan vähintäänkin allekirjoittaneen unelmaponi - hyväkäytöksinen ja huumorintajuinen, lapsia rakastava pieni karvapallo, joka pärskähtelee ja hörisee turpa tutisten innostuksesta.

    Suku

 isä Bradaigh Joyful
    wb, evm
 ii. Garnock Mccoy
    wm, evm
 iii. Kendrick Mccoy
    wm, evm
 iie. Ffawr Goldy
    wm, evm
 ie. Bradaigh Joy
    wb, evm
 iei. Tyrell Padrig
    wb, evm
 iee. Bradaigh July
    wb, evm
 emä Samhrad Louise
     wb, evm
 ei. Efflam Raegan
      wb, evm
 eii. Efflam Ryol
    wb, evm
 eie. Bach Ealisaid
    wb, evm
 ee. Samhrad Labhaoise
    wb, evm
 eei. Vaughan Thomase
    wb, evm
 eee. Wmffre Lilybet
    wb, evm

i. Bradaigh Joyful on rautiaankimo 134-senttinen upea ori, joka edustaa suvullisesti ja ulkonäöllisesti B-ponien vanhaa koulukuntaa. Se polveutuu vanhoista linjoista, jotka ovat saaneet vaeltaa vuoristossa vapaana ja joutuneet raskaisiin töihin, eli hyvin varmajalkaisesta, kompaktista ja tiiviistä paketista on kyse. Joyful on kaukana nykypäivän hämähäkkijalkaisista ja kevyistä B-poneista, mutta se ei ole sen suosiota jalostuksessa haitannut. Tuomaritkin ovat arvostaneet Joyfulin menneistä ajoista muistuttavaa juroa komeutta näyttelyissä ja ori on lunastanut paikkansa tammanomistajien päiväunien kohteena.

ii. Garnock Mccoy on rautiaankimo 135-senttinen reipas ori, joka edustaa uudempien ja vanhempien sukulinjojen onnistunutta miksausta. Garnock on ulkonäöltään sopivan massakas ja maskuliinen, muttei liian raskas tai kömpelö olomuodoltaan. Se ei ole ulkomuodoltaan täydellinen ratsuponi, siihen se ei ole aivan tarpeeksi kevyt, mutta satulan alla ori on silti kunnostautunut. Garnockilla on hyvä hyppytekniikka ja mainio tasapaino, josta on ollut hyötyä myös kouluradoilla.

ie. Bradaigh Joy on todellinen timantti Joyeusen suvussa, sillä se on traagisesti menehtyneen superori Tyrell Padrigin ainoa tammajälkeläinen. Joy on rautias 133-senttinen leidi ja edustaa vanhoille linjoille tyypillisesti sitä katoamassa olevaa, raskaampaa B-ponilinjausta, jolla on selkeät vuoristoponin leimat ja riittävästi luustoa. Nimensä mukaisesti Joy on luonteeltaankin hyvin miellyttävä ja on kunnostautunut muun muassa kouluratsastuksessa.

e. Samhrad Louise on voikonkimo 130-senttinen siitostamma ja todellinen energiapakkaus! Alun perin tätä hyvin mielenkiintoista sukua edustavaa tammaa ei ajateltu ratsukouluttaa laisinkaan, vaan sen piti olla ainoastaan siitostamma, mutta lopulta omistajien oli pakko keksiä uusia tapoja purkaa sen loputonta virtaa ja niin Louise päätyi ratsun hommiin! Mikään kilpaponi se ei todellakaan ole, mutta reipas ja innokas menijä lajiin kuin lajiin, aina maastoilusta gymkhanaan. Myös näyttelyissä Louise on kunnostautunut, mutta se on turhan kärsimätön esiintyäkseen edukseen.

ei. Efflam Raegan oli sekin vanhan linjan edustaja ja hyvin mielenkiintoinen sellainen. Tämä voikko 132-senttinen ori tunnettiin upean sukunsa lisäksi mainioista liikkeistään, sillä koko nuoruutensa vuoristossa vapaana vietettyään oli siitä kehkeytynyt todella varmajalkainen ja rohkea liikkuja. Raegan menestyi aikoinaan hyvin myös näyttelyissä, mutta sen ura sillä saralla jäi lyhyeksi omistajien mielenkiinnon puutteessa. Heille riitti, että ori oli kantakirjassa ja jalostuslisenssi taskussa, mitä sitä turhaan rahoja tuhlaamaan kaikenmaailman kisareissuihin.

ee. Samhrad Labhaoise on taas hieman uudempia linjoja edustava siro tamma, väriltään rautiaankimo ja säältään 130-senttiä korkea sellainen. Labhaoise on kunnostautunut lähinnä siitostammana, mutta se toimii myös satulan alla yksinkertaisissa jutuissa. Ulkonäöltään tamma on hyvin siropiirteinen ja kaunis, jalon ratsuponimainen pienellä arabimaisella vivahteella, joka varmasti periytyy sen suvussa olevilta mountainponeilta.

    Jälkeläiset

Jollis on tarjolla welshponijalostukseen!

10.10.2010 t. Joyelle Dawn (i. Trôns) omistaja: PP
01.03.2012 t. Joya Dawn (i. Excalibur) omistaja: sonia, Sort of Horses
12.11.2012 o. Joykiller Dawn (i. Canllaith Breandran) omistaja: tseitsei, Rätsel
02.03.2013 t. June Dawn (i. Cadfridog Nymfo) omistaja: Mette, Wyonn

    Valmennukset ja päiväkirjan poikanen

Jolliksen kanssa osallistuttiin Greater Chelmsfordin joulumaastoon 19.12.2010. Tapahtumaa ei koskaan pidetty loppuun, mutta tarinan sitä varten ehdin kirjoittaa..
"Harpoin reippaasti lumihangessa vetäen silmiään pyörittelevää, mutta varsin pirteää Jollista perässäni - sen pukemisessa sään mukaisiin ja yksi yhteen toistensa kanssa sointuviin varusteisiin oli kestänyt taas kauemmin kuin olin osannut odottaa, vaikka jätinkin muun muassa satulan kokonaan pois. Joku siinä loimen laitossakin vain hiertää, puhumattakaan siitä, ettei Kekeen taaskaan voinut luottaa edes sen vertaa, että hän olisi viitsinyt laittaa karvapehmusteet niskaan ja turpikseen valmiiksi autossa!
Nyt saimme sitten poniparan kanssa kiiruhtaa parkkipaikalta tallipihalle ehtiäksemme viime hetkellä pian starttaavaan maastoporukkaan. Allekirjoittanut meni sitten vielä sekoilemaan ja lyöttäytyi aluksi väärän porukan kanssa yhteen. Vää, miten muka olisi vielä pitänyt muistaa, että maastoryhmiä oli kaksi?!

Oikean ryhmän löydettyäni esittäydyin pikaisesti ponini kanssa vetäjälle, joka meni varsin sanattomaksi Jolliksen nähdessään. Hän sopersi jotain siitä, ettei matkalla ollut isoja ylitettäviä teitä tai muitakaan vaarallisia, vaikkapa metsästykseen tarkoitettuja alueita, joiden takia hevosille olisi erikseen pitänyt pukea kirkuvan räikeät, oranssit heijastintamineet aina kokomittaisesta loimesta jalkojen koko säären heijastimiin sekä karvapehmusteisiin suitsissa ja ohjissa. Ja pyh. Turvallisuus aina ennen kaikkea, vaikka joku näsäviisas nillittäjä huikkasikin selkäni takana, ettei porkkanasesonki ole joulukuussa.
Höh, jos eläisimme 80-luvulla, kukaan ei valittaisi!

Maastoretki itsessään alkoi ja sujui yleisesti ottaen kaikin puolin verkkaisesti ja näppärästi - olen ehdottoman tyytyväinen siitä, että joukkoa veti suhteellisen pieni poni, ettei koko konkkaronkka kulkenut sillä peruspuoliveritahdilla ja minä olisin 130-senttisellä Jolliksella saanut laukata koko ajan perässä. Ryhmän vauhti oli silti melko nopea, ja erästäkin ojaa alkupätkän metsässä ylittäessämme jäin varmaan sata metriä jälkeen tamman vastaanhangoittelun takia – totta kai vetäjän hevonen on tottunut hyppäämään umpilumihangessa ojan yli ja isommat hevoset seuraavat varmasti muitta mutkitta perässä, mutta pieni Jollis jäi kuikuilemaan uoman reunalle sieraimet suurina, vaikka on se ennenkin moisia kotopuolessa ylittänyt! Ei auttanut muu, kuin laskeutua selästä ja mennä itse edellä - johan tamma hyppäsi vilkkaasti perässä, kun se olisi jäänyt aivan yksin toiselle puolelle!

Poppoo oli onneksi jatkanut käynnissä ja Jollis laukkasi porukan nopeasti kiinni. Pian siirryimme kulkemaan selkeästi leveämmälle, kevyen lumen peitossa olevalle tielle, jossa noteerasin heti olevan liikennemerkkejä - HAA, oivallinen paikka todistaa, että me olimme ainoa ratsukko, jolla on liikennevarma varustus. Annoin Jolliksen kulkea vapaalla ohjalla ja tähystin ahkerasti eteen ja taakse autojen varalta - ja jes, odotus palkittiin juuri kun olimme jatkamassa jo syrjäisemmälle tielle, vanha pakunrämä hurautti ohi. Muutama hevonen flippasi kunnolla rämisevää ääntä ja yhtäkkistä ohitse viuhahtavaa autoa ja loikkasi kuolaimeen pureutuneena ojaan. Ai että, kun itsetuntoni nousi ja egoni paisui ja suihkusi melkein korvista ulos, kun päästä kavioihin heijastimiin ja räikeään oranssiin sonnustautunut Jollis ei korvaansa lotkauttanut moiselle autolle. Onneksi sillä ei ole asian kanssa mitään tekemistä, ettei tamma muutenkaan mitään pelkään vaan on tottunut kotitallissa kiljumiseen ja yhtäkkisiin tilanteisiin.

Matka jatkui häiriöittä ja saavuimme ruokataukopaikalle. Ah, mikä onni, vaikka Jollis söikin suoraan repustani itselleni evääksi ottamani omenat - pirulainen mikä elukka, mutta toisaalta tamma oli varsin sutjakassa kunnossa ja minä olin meistä kahdesta se, kenen piti vähentää syömistä.. Ettei Jollis jatkossakaan lakoa pituudestani huolimatta altani ratsastaessani sillä. Vaikka grillituokio oli varmasti tarkoitettu mukavaksi kuulumisien vaihteluksi, vetäjät puhuivat lähinnä keskenään ja muut pidättäytyivät omissa oloissaan - samperin mykät suomalaiset, eikä kukaan tietenkään halunnut puhua minulle, koska ponini ei ollut maanläheisissä väreissä tai enkkuviltissä.

Matka jatkui pian ja päästiinkin niin ikään reitin parhaaseen kohtaan - laukkasuoraan! Porukkamme oli pienehkö ja vaikka vetäjä muistutti koko ajan, että heti jos tuntuisi siltä, ettei haluakaan laukata koko ensimmäistä mailia, siitä täytyy välittömästi ilmoittaa ja kaikki siirtyisivät raviin, kukaan ei hangoitellut laukkaamista vastaan huolimatta siitä, että pari hevosta kävi selvästi ylikierroksilla. Porukka edessäni ampaisi kuin raketin suusta laukkaan, ja vaikka Jollis alussa hätkähtikin tapahtunutta ja jäi hieman jälkeen, se kiri nätisti oman paikkansa ja pysyi todella hienosti reippaassa laukassa. Egoni sai jälleen kerran kohotusta, kun edessämme ollut suomenhevonen hyytyi selkeästi parin sadan ensimmäisen metrin jälkeen - sen ja sitä edellisen hevosen väliin jäi huomattava hajurako, mutta Jollis, pieni poni, jaksoi silti painaa samalla tahdilla ja olisin mieluusti antanut sen juosta jopa tuosta suokista ohi. Ratsastaja olisi kuitenkin varmaan tappanut meikäläisen katseellaan, joten tyydyin pitämään perää pääni sisällä salaa riemusta kiljuen.

Laukan jälkeen hevoset kävivät kuumina ja loppumatkasta ravattiin vielä pikku pätkä, etteivät ylikuntoiset puoliveriset ja liian rotevat suomenhevoset olisi saaneet kramppeja koipiinsa. Muuten matka tallusteltiin verkkaisesti käynnissä ja annoin Jolliksen kulkea täysin vapaalla ohjalla - mihinkäs sitä poni enää karkaisi, paitsi että tallipihalla se reuhtaisi itsensä irti ja kiisi traileriin, kun kuuli muiden ponien saavan kauratarjoilujaan. Toope poni."

    Kilpailut

Jolliksella kilpaillaan pääpainoisesti villeissä kilpailuissa. Huomaathan, että kalenteriin merkitään vain sijoitukset ja voitot?

Sijoituksia: 42 kpl (21 este, 13 koulu, 8 gymkhana)

21.12.10, villit estekilpailut, 80 cm : 01/06
21.12.10, villit estekilpailut, 80 cm : 01/06
19.12.10, villit estekilpailut, 70 cm : 01/06
17.12.10, villit estekilpailut, 80 cm : 01/06
16.12.10, villit estekilpailut, 80 cm : 01/06
13.12.10, villit estekilpailut, 70 cm : 02/06
02.12.10, villit estekilpailut, 80 cm : 03/19
01.12.10, villit estekilpailut, 80 cm : 01/19
30.11.10, villit estekilpailut, 80 cm : 02/19
29.11.10, villit estekilpailut, 80 cm : 03/19
26.11.10, villit estekilpailut, 80 cm : 04/16
24.11.10, villit estekilpailut, 80 cm : 03/16
23.11.10, villit estekilpailut, 70 cm : 04/16
21.11.10, villit estekilpailut, 80 cm : 03/15
19.11.10, villit estekilpailut, 70 cm : 02/15
20.10.10, villit estekilpailut, 70 cm : 03/37
18.10.10, villit estekilpailut, 90 cm : 03/37
17.10.10, villit estekilpailut, 70 cm : 02/37

12.01.11, ERJ, 70 cm : 01/52
10.05.11, ERJ, 80 cm : 02/50
11.05.11, ERJ, 80 cm : 05/50
06.12.10, villi gymkhana, sword lancers : 01/16
06.12.10, villi gymkhana, este 40 cm : 03/16
10.12.10, villi gymkhana, flag flyers : 02/16
10.12.10, villi gymkhana, sword lancers : 04/16
11.12.10, villi gymkhana, este 40 cm : 04/16
11.12.10, villi gymkhana, tötterö : 04/16
12.12.10, villi gymkhana, stepping stones : 04/16
14.02.11, villi gymkhana, este : 01/13

23.02.11, KRJ, heB : 01/30
03.03.11, KRJ, heB : 03/80
04.03.11, KRJ, heC : 04/40

22.04.11, villit koulukilpailut, heC : 02/19
26.04.11, villit koulukilpailut, heB : 01/29
27.04.11, villit koulukilpailut, heC : 01/18
29.04.11, villit koulukilpailut, heC : 01/18
29.04.11, villit koulukilpailut, heB : 01/20
30.04.11, villit koulukilpailut, heC : 04/18
01.05.11, villit koulukilpailut, heC : 01/18
23.04.11, villit koulukilpailut, heB : 01/12
27.04.11, villit koulukilpailut, heC : 02/09
29.04.11, villit koulukilpailut, heC : 03/09

 

Samhrad Joyeuse on virtuaalihevonen.
Kuvat H.S.
Kaiken muun materiaalin © dani 2013, ellei toisin ole mainittu. Kopiointi kielletty!