| Virallinen nimi | Shanahan Blackburn | Säkäkorkeus | 120 cm |
| Lempinimi | Lasse | Syntynyt | 29.03.2010, VHKR |
| Rotu | Welsh mountainponi | Sukupuoli | Ori |
| Väri | Ruunivoikko | Kasvattaja | Jennifer Shanahan, GBR |
| Omistaja | dani VRL-03561 | Painotus | Yleispainotus |
|
Koulutustaso: heB, 80 cm Käyttö: Kisa- ja siitosponi Saavutukset: VWY-II, 5 + 6,5 + 4 + 20 + 5 = 40,5p. 30.12.2011 YLA2, 31 + 26 + 35 + 28 = 120p. 20.05.2013 VWY-C, myönnetty 10.07.2013 3-vuotias 29.6.2010 |
Yksi näistä monista myytävien paikalle joutuneista oli nuorehko, ratsukoulutuksen alkeet saanut Blackburn. Se ei säväyttänyt monia ulkonäöllään, vaikka ruunivoikko väritys onkin monista ihana - mutta kun koko siittola on vannoutunut voikkojen ponien pitäjä, ei sielläkään yksi sen värinen toisesta erotu. Se polveutui todella mielenkiintoisesta suvusta ja oli mainioiden emä- ja isälinjan yhdistelmä, mutta sen hinta oli silti melko alhainen pakkomyynnin takia ja yksinkertaisesti myös siksi, ettei se ollut ostajien suurimman suosion kohde. Meikäläinenhän tarttui sitten tilaisuuteen, nousi nuoren ponin selkään ja parin rundin jälkeen osti sen. Kotona Paraatiponeissa paljastui sitten, että nuorta miestä oli koulutettu ja ratsutettu melko poikkeavalla tavalla, sekä että se oli seisonut myös jonkin aikaa, joten mitään vaativan tason ponitykkiä siitä ei enää koulittu. On se silti osoittautunut hyväksi kilpaponiksi, sekä mainioksi periyttäjäksi värinsä suhteen!
Alkuun sitä ei käsiteltäessä meinaisi uskoa oriiksi lainkaan, kun se esimerkiksi taluttaessa seuraa kiltisti perässä, ehkä vähän vain päätään ja korviaan käännellen havainnoidessaan tallipihan tapahtumia. Lasse ottaa lähes aina täysin lunkisti ja tepastelee useimmiten kaula ja huuli pitkänä, turhia kiirehtimättä. Välillä tekisi miltei mieli vähän juoksuttaa sitä tarhaan mennessä, mutta liiasta aktivoinnista sen sisäinen villivarsa voi herätä ja haastaa hoitajan veto- tai hyppimiskilpailuun.. Lasse ei pahaa tahdo, mutta harvempi haluaa olla sen tiellä, kun se päättää pompata pari riemuloikkaa takajaloillaan. Rauhallisen ihmisen käsittelyssä on ori itsekin rauhallinen.
Tallissakin Lassen hyvä käytös pitää pintansa. Karsinassaan se voi tosin yltyä esimerkiksi harjatessa pelleilemään harjoilla ja viskelemään niitä ympäri karsinaansa, tai kiertää kehää etsien muka heinää alusien seasta, joten useimmiten se hoidetaan käytävällä kiinnisidottuna. Se ei ole kosketusarka ja on tottunut kaikin puolin arkisiin toimenpiteisiin - harjata saa, kaviot putsata, kengittää, loimittaa.. Kiinnisidottuna sillä ei ole paljoa mukisemista, joten se on jo aikoja sitten lopettanut vastaan tappelemisen. Lasse on myös rauhallinen tapaus satuloida, vaikka se varsinkin talvisin haluaisi suojella suutaan huolimattomasti lämmitetyiltä kuolaimilta. Neitimäisesti se availee suutaan, nyrpistelee nokkaansa ja ojentaa kielensä pitkälle ulos turvastaan.
Ratsuna Lasse on simppeli ja vireä. Se vaatii alkuun melko napakkaa ratsastusta, mutta se ei huuhaile miten sattuu eikä jätätäkään kovin kauaa. Se on suhteellisen helppo saada pohkeen ja ohjan väliin liikuttelemalla kuolainta, sillä se on melko herkkä suustaan, mutta pohkeiden kanssa ei tarvitse varoa liikaa, vaikka se liikkuisikin ihan nätisti. On Lassen ammattitauti tikittää hieman takajaloillaan, vaikka sen muoto olisi pyöreä ja pehmeä. Tämä on osoittautunut pieneksi esteeksi koulukisoissa etenemiselle, mutta monipuolista oria voi liikuttaa ja kilpailuttaa kyllä muutenkin.
Ori hyppää nimittäin mielellään myös esteitä. Sillä on kokoisekseen menevä laukka ja varma hyppy - Lasse harvoin tiputtaa, ellei estekorkeus nouse päätä huimaavaksi. Se tarvitsee melko paljon tilaa arvioidakseen etäisyyksiä ja sillä on tapana kytätä estettä melko pitkäänkin ennen hyppyä - kuskin ei kuitenkaan tarvitse heittäytyä hulluksi kannustuksen kanssa, sillä poni kyllä pomppaa ajallaan. Sen vahvuus onkin tarkoissa ja puhtaissa ylityksissä ja teissä, ei niinkään kaahaamisessa, vaikka ripeästi se esteeltä esteelle eteneekin.
Ratsastuksen ohella hyvä tapa puuhastella Lassen kanssa on sen liikuttaminen vapaana pyöröaitauksessa. Ori rakastaa kaikenlaista aivojumppaa, ihmisen ja hevosen välisiä luottamusharjoituksia ja tarkkuutta vaativia juttuja. Toisin kuin pyöröaitausharjoitusten tarkoituksena usein on, on Lasse oppinut lukemaan sujuvasti ihmistä, eikä toisin päin. Se on nopea oppimaan myös kaikenlaisia temppuja ja ratkaisee mielellään ongelmia. Paremman puutteessa se painii kyllä valtavan pallonkin kanssa tai riepottelee synttärilahjaksi saamaansa jenkkifutispalloa.
Kilpailuissa Lasse ottaa yleensä rauhallisesti, vaikka onkin hieman vireämmällä tuulella virittyneessä ilmapiirissä ja alueen sekamelskan keskellä. Sitä saa kävelyttää ja verrytellä melko pitkään trailerista ulostulon jälkeen kevyesti, ennen varsinaista kilpailusuoritukseen valmistautumista. Matkustajana se ottaa myös easysti, muttei aina meinaa ensi yrittämällä nousta traileriin.
|
isä Shanahan Blackbite wm, evm |
ii. Noethder Bandor wm, evm |
iii. Ar Goll Bradwen wm, evm |
|
iie. Noethder Little Maeder wm, evm |
||
|
ie. Erioed Ceridwen wm, evm |
iei. Eurosswydd wm, evm | |
|
iee. Rathtyen wm, evm |
||
|
emä Shanahan Amrantun wm, evm |
ei. Tymer Angawdd wm, evm |
eii. Tymer Llofrudd wm, evm |
|
eie. Tymer Dringo wm, evm |
||
|
ee. Shanahan Princess Arabella wm, evm |
eei. Balleg Rhwydo wm, evm |
|
|
eee. Twt Queen Brietta wm, evm |
Brietastaan innostunut omistaja alkoi kaavailla pienimuotoista siittolatoimintaa ja päätyi ostamaan itselleen oriin - tummanrautiaan, erittäin komean ja suuren roikulioriin Balleg Rhwydon, jonka kouliminen salonkikelpoiseksi siitosoriiksi oli helpommin sanottu kuin tehty. Rhwydo polveutui tuohon aikaan todella paljon muodissa olleesta suvusta, eikä sen ulkonäössäkään ollut lainkaan valittamista, niin kuin oriin myöhemmin saavuttama kantakirjan ykköspalkinto osoitti, mutta se myytiin halvalla nimenomaan kovapäisyytensä ja vaikean käsiteltävyyden vuoksi.
Brietan omistaja ei kuitenkaan lannistunut, vaan päätti osoittaa luonnonmukaisin ja rauhanomaisin elkein jokaisen welshponin olevan veistetty loppupeleissä samasta puusta - Rhwydosta oli saatava samanlainen monipuolisuuden perikuva kuin Brietasta. Oriin treenaaminen vaati vuosien työtä ja omistaja ehdittiin leimata sillä aikaa monta kertaa vajaamieliseksi, mutta lopulta tuloksia saatiin aikaan - oriista kehkeytyi ihan kelporatsu niin sileälle kuin hyppäämäänkin, ja valjakkoajossa se pääsi esittelemään hienoja liikkeitään estoitta.
Rhwydosta tuli monen vuoden raatamista seuranneen onnistumisen myötä kuuma peruna siitosmarkkinoilla - kaikki olivat vakuuttuneita sen kyvykkyydestä, mutta kiistoja aiheutti kovin yleinen suku ja se, että olisiko se kuitenkaan sopivin isä tulevan käyttöponin isäksi, jos se ei alusta asti ollut toiminut yhteistyössä ja omasta tahdostaan ratsuna ja kärryjen edessä. Ehkä poni pakotettiin ja se oli aikaa myötä vain tottunut? Konfliktit ja spekulaatiot ajoivat siihen, että ori astui itse asiassa morsiamekseen tarkoitetun Brietan vain kerran - mutta se kannatti!
Brietan viimeiseksi varsaksi jäänyt Shanahan Princess Arabella oli kuin emänsä klooni - sama voikkoväritys, samat silmät, sama katse. Isältään se oli perinyt periksi antamattomuuden ja lujan tahdon, joka myöhemmin saatiin ratsukoulutuksessa jalostettua pistämättömäksi kilpailuvietiksi - Arabella oli todellinen tykki kilpakentillä! Käsiteltäessä se oli leppoisa kuten emänsä, mutta satulan alla siinä riitti temperamenttia - myös näyttelykehissä tammalla oli kova tahto loistaa, olla paras ja saattaa muut naurunalaiseksi, mitä seurasivat tietenkin uskomattomat ravinäytteet ja orimainen pörhistely. Omistaja kuitenkin huolestui siitä, olisiko Arabella yhtä hyvä äiti varsoilleen kuten oma emänsä Brietta? Emälinjan oli tarkoitus olla yhtenäinen ja edustaa selkeästi tunnistettavia asioita. Siispä hän otti yhteyttä hieman lepsumpaan oriiseen astutustarkoituksessa..
Tymer Angawdd oli komea ori, joka näyttelyissä kiertämisen lisäksi ollut saanut aikaan elämänsä aikana oikein muuta. Kantakirjaustilaisuudessa sen herrasmiesmäistä, rentoa ja ammattimaista käytöstä ylistettiin maasta taivaisiin ja näyttelykehään siisti käytös sopiikin, mutta kilpailevaa ratsua tai ajoponia ukkelista ei olisi saanut mitenkään - se oli jotenkin aivan liian nöyrä, tahdoton suorastaan, reagoi hitaasti apuihin ja liikkui satulan alla raskaasti. Siltä puuttui täysin pieninkin säpsäkkyys tai kilpailuvietti, joten se eli lähinnä laitumella lihoen. Tokihan punarautias ori oli komeaa katseltavaa, enkä väitä sen olevan mikään huono tai turha poni - polveutuihan se kuitenkin myös varsin mukavista vanhemmista jättäen itsekin hienoja varsoja!
Angawddin isä oli rautias läsipäinen ja korkeat sukat jalassaan omaava pieni ori Tymer Llofrudd, jolta ei täysin päinvastaisesti poikaansa nähden temperamenttia puuttunut. Pienestä koostaan huolimatta Llofrudd oli melkoinen sisupussi, aina kaivamassa verta sieraimestaan ja uhittelemassa muille. Ranttalin kehäkäyttäytymisen vuoksi se meinasi jäädä jalostusoikeudetta, mutta loppupeleissä sille se kuitenkin myönnettiin - mitään supersuosittua siitä ei kuitenkaan koskaan tullut ja nykyään sen näkyminen sukutauluissa tuo mukavaa vaihtelua linjoihin.
Tamma Tymer Dringo taas oli rauhallinen kuin mikä, järkähtämätön, kylmäpäinen, rohkea ja viisas tamma, josta tuli aikanaan omistajansa lasten, kahden pikkupojan ja -tytön suosikkiratsu. Dringo oli hyvin monipuolinen ja sopi myös luonteensa puolesta lasten harrastuskaveriksi - poni ylitti pienet maastoesteet ja kiipesi korkeimmankin mäen vaikka kaikki kolme selässään, kunhan sen vain annettiin etsiä itselleen parhain polku ylös. Myöhemmin nätin hunajanrautias tamma pyöräytti muutaman varsan, jotka elivät itse asiassa kummallisen kauan samassa laumassa, kas kun ne eivät aivan superhyvin kaupaksi menneet - kasvattaja on usein väittänyt Dringon tossuttamista nuoresta pitäen Angawddin alistuvaisuuden syyksi.. Uskoo ken tahtoo!
Mamman nössykkäpoitsu x kilpakenttien kiivas kuningatar -yhdistelmä oli kuitenkin erittäin onnistunut - kun Arabella pyöräytti emälinjalleen uskollisesti voikon, terhakan ja raamikkaan pikku-Shanahan Amrantunin, oli tallissa riemu katossa. Amrantun pääsi pienestä pitäen seuraamaan emänsä treenejä ja hieman vanhempana jopa kilpailumatkoja, joten siitä kasvoi erittäin rohkea ja utelias nuori neiti. Mainion tasapainoin ja hyvien liikkeiden vuoksi se pääsi tekemään myös aivan uuden aluevaltauksen - pienten ponien kenttäratsastuksen, jossa päättäväinen ja sitkeä Amrantun osoittautui erittäin taitavaksi. Monipuolinen treeni, vaihtelevat maastot ja vaikeat kulkureitit kasvattivat tammalle kadehdittavan lihaksiston, mikä oli tietenkin menolippu kantakirjaan - nyttemmin tamma vaikuttaa lähinnä siitoskäytössä ja osoittautunut emänsä ja emänemänsä kaltaiseksi mainioksi siitosponiksi.
Myös Lassen isälinja on todellakin tutkimisen veroinen - kolmannesta polvesta löytyvä Ar Goll Bradwen oli eläessään suhteellisen kiistelty tapaus, sillä vanhoista ja arvostetuista linjoista polveutuva ori oli jalostettu hämähäkkijalkaisen emätamman avulla hyvin kevyeksi ja pitkäjalkaiseksi. Itse oriin elämää se ei koskaan haitannut ja se osoittautui todella lahjakkaaksi hyppääjäksi muutaman kauden lihasharjoittelun jälkeen, eikä sen jaloissa tai rakenteessa muutenkaan juuri vikaa ollut - se oli vain kevyt ja muodikkaasti pieni ja sporttinen. Konservatiiviset piirit kuitenkin paheksuivat Bradwenia, eikä sen suuri kapasiteetti esimerkiksi näyttely- ja jalostuspuolella saanut koskaan arvoisellaan tavalla tuulta alleen. Koska musta, piirtopäinen Bradwen säilyi kulttimaineena, on siitä lähtevä orilinja hyvin mielenkiintoinen näky sukutauluissa.
Oriin omistaja tahtoi kuitenkin tehdä omaa juttuaan - muista viis, poni ja koko kasvatustoimintahan oli hänen ilokseen aloitettua, suunniteltua ja toteutettua. Ori päätettiin parittaa itseään vielä kevyemmän ja pienemmän, vain 113-senttisen rautiaan Noethder Little Maeder -tamman kanssa. Maeder oli pienen kokonsa vuoksi toiminut lähinnä omistajansa naapureiden lasten pullahepparatsuna oivan ja kärsivällisen luonteensa ansiosta, mutta myöhemmin se keksittiin laittaa kärryjen eteen - menestyksekkäästi, sillä pienestä tammasta lähti aivan mielettömästi liikettä ja se nautti ilmiselvästi esiintymisestä. Lyhyehkön kilpauransa jälkeen tamma varsoi kolmesti, joista viimeinen, isänsä tapaan musta orivarsa sai suuren yleisön huomion puoleensa.
Noethder Bandor oli syntymästään lähtien todellinen rimppakinttu - ja sellaiseksi reppanaksi se jäikin, vaikka säkäkorkeutta kertyikin loppupeleissä 115 senttimetriä. Bandor ei koskaan saanut aikaiseksi kasvattaa komeaa ja orimaista lihaskerrosta, vaikka sillä kaikki oriin piirteet olivatkin - esimerkiksi sen iso kaula vain oli pienempi kuin muilla, mutta omaan kokoonsa suhteutettuna se oli ihan näyttävä. Jokainen pilkkukirves oli vääntämässä jäynää pienen Bandorin suhteen, ja sitä tituleerattiin ihan yleisesti naurettavilla nimillä. Emänsä tapaan ori kuitenkin liikkui kevyesti ja irtonaisesti, pitkin ja hyvällä tekniikalla pyörivin liikkein ja siitä kehkeytyi kevyen kärryn eteen varsin näppärä pieni valjakkoponi. Näyttelyissä ori oli usein häpeilevänä häntäpäässä, vaikkei siinä oikeastaan mitään vikaa ollutkaan - muut vain olivat pikkuvirheineenkin komeampia sen varjomaisen olemuksen rinnalla. Kun oriille myönnettiin jalostuslupa muutamaksi kaudeksi, syntyi aivan hirveä haloo rodun piireissä. Jälkiään hieman putsaillen päätti Bandorin omistaja liisata oriinsa eräälle toiselle, perinteisempiä mountainponeja kasvattaneelle tallille.
Ja näin isäoriin puoleltakin päädytään lopulta Shanahanin siittolaan. Brietasta ja muutamasta muusta, alun perin kokeellisesta mutta sittemmin vakiintuneesta linjausprojektista innostuneena halusi paikanpitäjä ehdottomasti kokeilla kohuttua oria yhdelle tammoistaan. Pariksi valikoitui jykevä tummanruunikko tamma Erioed Ceridwen, naispuoliseksi poniksi oikeasti melkoisen roteva ja kookas otus, jolla oli jo taustalla hyviä ja näppäriä jälkeläisnäyttöjä niin kutsutuiden heikompienkin oriiden kanssa. Tamma itse ei ollut käyttöominaisuuksiltaan mikään kilpakenttien kukkanen, mutta se liikkui ihan näppärästi ja olikin kunnostautunut ennen siitosuraansa muutamissa helpohkoissa koulukilpailuissa. Se siirtyi melko nuorena täyspäiseen siitoskäyttöön harvinaissukuisten vanhempiensa takia - ja tuohon aikaan haluttiin nimenomaan luoda vaihtelevia sukulinjoja!
Esimerkiksi Ceridwenin isä Eurosswydd myytiin vain muutaman vuoden ikäisenä, ratsukouluttamattomana ja näyttelyitä kiertämättömänä Tanskaan siitä kiinnostuneelle ponifarmille. Siellä punaruunikko ori juuri ja juuri kunnostautui kaksipäiväisessä jalostusoritestissä, sillä oriilla ei ollut tukenaan aikaisempia näyttöjä näyttely- tai kilpailusaralta - ori esiintyi kuitenkin edukseen ja suoritti testit, liike-, rakenne- ja käyttöosuudet kunnialla läpi saaden jalostusluvan muutamaksi vuodeksi. Sen jälkeen oriin elämä olikin tasapaksua tammojen astumista, jalostusluvan uusimista hyvien tammojen avulla saatujen jälkeläisnäyttöjen uusimista tai oleskelua kotitilalla.
Ceridwenin emä Rathtyen eli taas aivan kotoisasti Briteissä, mutta sen elämä loppui valitettavan lyhyeen pahan säärimurtuman takia. Ruunikko tamma ehti pyöräyttää Ceridwenin lisäksi vain toisen varsan, terhakan oriin, joka valitettavasti käytösongelmien takia myöhemmin ruunattiin. Tammalla kilpailtiin myös jonkin verran esteratsastuksessa, mutta se ei ollut mikään estehirmu eikä oikeastaan koskaan palkinto- tai pistesijoilla. Hyvän luonteensa takia se oli kuitenkin rakas omistajaperheelleen, eikä vähiten sitä paljon ratsastaneille pikkulapsille.
Bandorilla astutettu Ceridwen varsoi lopulta isänsä ja isänisänsä kaltaisen piirtopäisen mustan varsan, joka nimettiin Shanahan Blackbite. Vastoin ulkopuolisten epäuskoisia odotuksia oriista kasvoi erittäin komea yksilö - sopivan sporttinen, oikein urheilullisen ja monipuolisen näköinen ja helposti ja erittäin irtonaisesti, hienolla työnnöllä ja motivaatiolla liikkuva ori, jossa oli kuitenkin massaa, lihasta ja komeutta - ei liikaa, vaan juuri sopivasti lohikäärmemäisen olemuksen pörhistelyn ja uhoamisen avulla tuottaakseen. Sillä on suuri kaula, vahvat jalat ja takapää, muttei tankkimaista ja tönkön oloista ruumista - vartuttuaan Blackbite menestyi todella hyvin erityisesti ratsuna elastisuutensa ja notkeutensa takia, sillä oli aivan uskomaton tahto liikkua ja käyttää ruumistaan, ja kun se oli fyysisesti mahdollistakin, mikäs kukaan oli oria estämään? Kouluratsun toimessa ori viihtyi aivan yhtä hyvin kuin rohkeasti värikkäitä puomirakennelmia tai kuivahautoja hyppien ja ajolle se opetettiin ihan vain näytöksen vuoksi. Näyttelykehissä Blackbite vakuutti nopeasti olevansa kantakirjakelpoinen ja sitä kautta se sai jalostusoikeuden - näin vanhempanakin ori on ollut erittäin terve ja virkeä, ja vaikkei se enää tammoja astukaan on sillä oma vakituinen ihailijaporukkansa!
|
Lasse on tarjolla welshponijalostukseen!
03.07.2010 t. Hanifa Serana Dawn (e. Hanifa Sarabi ox) omistaja: Paraatiponit 01.12.2010 t. Gwalch Brythonven (e. Twyford Angelina) omistaja: Juli 20.07.2011 t. Happy Dawn (e. Aodhfin Heather), omistaja: re-elect 24.06.2013 o. Buchanan Dawn (e. Abercastle Kayna), omistaja: Christa W. |
18.08.2011, kouluvalmennus
Lasse osallistui jälleen kouluvalmennukseen ja tällä kertaa kaikki sujui paremmin kuin hyvin! Ratsastin sitä alusta pitäen melko reippaalla kädellä, ja koska ori ei päässyt helpolla, se myöntyi ja oli hyvin nöyrää poikaa alkuverryttelystä loppukäynteihin. Se liikkui oikein ison hevosen lailla, kuunteli nöyrästi apuja ja myötäsi mahtavasti selästä ja niskastaan - voi, jos sillä olisi vähänkin enemmän orikaulaa, se näyttäisi todella mahtavalta. Tunnilla suoritettiin kouluratsastuksen perusliikkeitä, muun muassa pohkeenväistöä, jossa Lasse pysyi hienosti suorana ja polki ponnekkaasti ristiin, sekä takaosakäännöstä, jota Lassen kanssa ei kyllä ole liikaa tehty.. Ja sen huomasi valmentajakin, mutta onneksi ori oli yritteliäällä päällä ja ahaa-elämyksiä koettiin satulan kummallakin puolen.
20.07.2011, päiväkirjamerkintä
Tänään syntyi vihdoin varsa kauan mielessäni pyörittelemästäni yhdistelmästä - isänä ruunivoikko Lasse, emänä iki-ihana, kaksi näyttelymenestyjää ja superhyvät kisasuorittajat jo antanut voikonkimo tamma Heather. Varsa on iki-ihana, isosiskonsa Honorian kaltainen oikein tumman sävyinen tamma, joka toivottavasti vaihtaa varsakarvansa mukana väriään oikein täyteläiseen kultaan. Olisin salaa toivonut ruunivoikkoa tai tuplavoikkoa varsaa, mutta tavisvoikko tällaisella sävyllä on kyllä hieno tulos myös! Osoittaa ainakin vanhempien periytyksen hyvin - sekä Lassen että Heatherinkin varsoista joka ikinen on tähän mennessä perinyt voikon värityksen. Saa nähdä vielä, mihin tämä toistaiseksi nimetön vauva isompana matkaa.
24.05.2011, estevalmennus
Tänään Lassen kanssa osallistuttiin estevalmennukseen, joka sujui ihan hyvin, tosin turhan tasapaksusti. Se on sinänsä hyvä, ainakaan ei tarvinnut tapella ja vääntää oriin kanssa kättä jostain turhanpäiväisistä pikkuasioista, kuten joidenkin nimeltä mainitsemattomien mullikoiden kanssa, mutta terävin piikki suorituksissa jäi myös saavuttamatta. Tällä kertaa Lasse oli kuitenkin hyvin mukana ja antoi haasteellisimmissa tilanteissa ehdottomasti kaikkensa, joten olen kuitenkin melko tyytyväinen. Alkulämmittelyssä se kaipasi vähän lisämotivaatioita, kun puomit ylittyivät niin laiskasti, että ori kolautti itseään jatkuvasti puomeihin, vaikka ne eivät pudonneetkaan. Reippaammalla ratsastuksella saatiin kummasti puhtia ja lisää varovaisuutta peliin, jolloin meininki parantui huomattavasti.
01.12.2010, päiväkirjamerkintä
Lassen toinen varsa syntyi tänään! Heti aamusta sain puhelun Gwalchin Julilta, jossa hän hehkutti aamuyöstä syntynyttä, voikkoa tammavarsaa - ja tiesin heti, mistä kakara oli värinsä perinyt. Ei siinä auttanut muu, kuin kurvailla paikan päälle mokomaa ihmettä pällistelemään ja hienoltahan se varsa näytti! Tytsyn nimeksi on kaavailtu Brythonvenia ja tulevaisuudeksi näyttelyiden valloittajaa. Toivottavasti faija geeneineen auttaa tavoitteen saavuttamisessa..!
15.09.2010, kouluvalmennus
Tämänpäiväinen kouluvalmennus jäi Lassen kohdalta jotenkin laimeaksi. Sen liikkuminen tuntui koko tunnin ajan jotenkin vajaalta, ori ei ollut oikein messissä takapäänsä kanssa ja siksi meno tuntui hyvin ponnettomalta. Ei se maneesin peleistä katsottuna mitään huonoa liikkumista ollut, mutta kun tietää, että oriista saisi paljon enemmänkin irti parempana päivänä, oli vaikea tyytyä siihen pieneen tikittämiseen, jota se tarjosi. Tämän takia Lasse ei päässyt selästäkään niin rennoksi, joskus se kaartaa kaulaansa kuin parahin puoliverinen, mutta nyt se tuntui rentoutuvan ihan vain muodon vuoksi. Valmentajan mielestä Lasse teki hyvää työtä pikkuponiksi, mutta perfektionistillehan sellainen ei kelpaa. Tyydyn vain parhaaseen!
03.07.2010, päiväkirjamerkintä
Whoa, Lassen esikoinen näki tänään päivänvalon! Varsa on ihastuttava, isänsä tapaan ruunivoikko tamma, joka polveutuu melko kokeellisesta miksauksesta. Isä on pieni mountain-Lasse, mutta emä taas on arabialainen täysiverinen - saa nähdä, mitä tästä varsasta isona tulee ja onko tällainen risteyttäminen kannattavaa. Jo nyt kuitenkin Hanifa Seranaksi nimetty tammavarsa vaikuttaa kuitenkin hyvinvoivalta ja se on päivän ikäiseksi kovin pirtsakka. Rakennekaan ei ole yhtään hullumpi, vaikka olisin ehkä odottanut kahden näinkin siron rodun risteymälle koveraprofiilisempaa päätä - ei, tyttö peri selkeästi isänsä puupään!
20.06.2010, päiväkirjamerkintä
Lasse on saanut touhuilla ja turvottaa itseään pitkään laitumella, alkuun nuorikoiden kanssa ja ehkä loppukesästä sitten yksikseen. Ori on saanut juoksennella vapaasti ja syödä tosiaan kuin nälkiintynyt katukoira, joten nyt on hyvä sauma ottaa se treenaukseen tulevan kilpauran varalta - se kun on alkanut liikkumaan luonnostaan noiden pojankoltiaisten kanssa enemmän, eikä ruoasta lihasten kasvun ja palautuksen suhteen ole puutetta. Myös yhteinen sävel ratsastuksen suhteen alkaa olla selvä, joten nyt ei muuta, kuin totuttamaan oria tiukkaan ratsastukseen..
20.05.2010, päiväkirjamerkintä
Utelias ja oppivainen Lasse on sopeutunut hienosti Paraatiponien arkeen ja meininkiin, vaikka kasvattajansa luona sitä käsiteltiin ilmeisesti erilaisin metodein. Esimerkiksi ensimmäinen ratsastuskerta oli todellinen floppi, kun ratsukon kumpikaan osapuoli ei ymmärtänyt toista - poni pyöritteli tuskaisena silmiään ja meikäläinen räpiköi selässä epätoivoisesti koettaen saada aikaan edes jonkinlaisen reaktion. Valtava pihattosysteemi on myös uutta oriille, tilaa touhuamiseen ja virikkeitä siihen on tarjolla vaikka millä mitalla, ja se kyyhöttää jossain nurkassa liikkumattomana odotellen hoitajaa hakemaan sen takaisin sisälle. No, kyllä se tuosta vielä tokenee ajan kuluessa, kohtapuoliin sitä kutsuvat jo suuret kesälaitumetkin.
09.05.2010, päiväkirjamerkintä
Meillä on tallissa jälleen uusi poni - tällä kertaa jotain aivan muuta, kuin niitä iänikuisia cobeja, tallia terrorisoivia C-nuorikoita tai vuosikaudet jossain unholassa nysvänneitä D-elukoita. Olkaa hyvä ja tutustukaa Lasseen, vastikään Briteistä saapuneeseen ruunivoikkoon, pieneen ja siroon mountainponiin! Olen kaavaillut tästä ukkelista laantuvan A-poni-innostukseni osittaista pelastajaa, ei yhdellä oriilla mielettömyyksiä aikaan saa, mutta jos sitä innostuisi väkertämään edes jotain. Kannat ovat tosi ahtaat tällä hetkellä ja jokainen uusi tuontiponi toivotetaan kyllä riemulla tervetulleeksi. Toimitaan niin siis myös Lassen kohdalla.
|
16.02.11, villit koulukilpailut, heC : 02/09 19.02.11, villit koulukilpailut, heC : 03/09 20.02.11, villit koulukilpailut, heC : 01/09 20.02.11, villit koulukilpailut, heB : 03/09 20.02.11, villit koulukilpailut, heC : 01/09 21.02.11, villit koulukilpailut, heC : 02/09 22.02.11, villit koulukilpailut, heC : 02/09 23.02.11, villit koulukilpailut, heC : 02/09 23.02.11, villit koulukilpailut, heC : 01/09 24.02.11, villit koulukilpailut, heC : 03/09 25.02.11, villit koulukilpailut, heC : 01/09 20.06.11, villit koulukilpailut, heC : 09/97 26.06.11, villit koulukilpailut, heC : 04/97 19.06.11, villit koulukilpailut, heB : 06/45 19.06.11, villit koulukilpailut, heB : 03/45 20.06.11, villit koulukilpailut, heC : 03/38 20.06.11, villit koulukilpailut, heB : 06/45 25.06.11, villit koulukilpailut, heC : 04/38 25.06.11, villit koulukilpailut, heB : 04/45 29.06.11, villit koulukilpailut, heB : 02/32 11.01.11, ERJ, 70 cm : 04/52 07.03.11, ERJ, 70 cm : 01/40 03.03.11, ERJ, 70 cm : 01/19 |
06.02.11, villit estekilpailut, 70 cm : 01/12 01.05.11, villit estekilpailut, 70 cm : 02/21 01.05.11, villit estekilpailut, 70 cm : 02/09 25.06.11, villit estekilpailut, 70 cm : 02/06 28.06.11, villit estekilpailut, 80 cm : 02/06 07.03.11, KRJ, heB : 01/40 03.03.11, KRJ, heC : 01/30 03.03.11, KRJ, heC : 04/22 03.03.11, KRJ, heB : 03/32 06.03.11, KRJ, heC : 01/22 24.05.11, KRJ, heC : 05/50 15.07.11, KRJ, heC : 04/40 17.07.11, KRJ, heC : 06/40 17.07.11, KRJ, heC : 06/40 19.07.11, KRJ, heC : 06/40 09.07.11, KRJ, heC : 02/40 23.06.11, KRJ, heC : 04/40 14.05.11, KRJ, heC : 09/100 08.03.11, KRJ, heC : 02/40 10.03.11, KRJ, heC : 02/40 14.07.11, KRJ, heC : 03/30 14.02.11, villi gymkhana, speed weavers : 04/18 |