otsikko
Etusivu      Talli ja tilat      Oriit      Tammat      Toiminta      Muuta

 

    Demigoddess VH05-026-0274

Kuollut 11.03.2013

     

  Virallinen nimi   Demigoddess   Säkäkorkeus   149 cm
  Lempinimi   Pamsu   Syntynyt   27.05.2008, VHKR
  Rotu   Welsh cob (sektio D)   Sukupuoli   Tamma
  Väri   Ruunikko   Kasvattaja   Benjamin Strungley
  Omistaja   dani VRL-03561   Painotus   Koulupainotus

Koulutustaso: vaB, 60 cm
Käyttö: Siitosponi

Saavutukset: VWY-II, 5 + 7,5 + 5 + 20 + 5 = 42,5p. 15.04.2010
                    YLA2, 33 + 43 + 28 + 29 = 133p. 21.09.2012
                    VWY-C, myönnetty 11.03.2013

Pamsu täytti 4 vuotta 27.09.08

    Taustaa

Pamsu on ensimmäinen talliin saapunut cob-rotuinen otus ulkomailta - vaikka allekirjoittaneella onkin paljon kokemusta hevosten maahantuonnista ja kasvattajien luotettavuuden arvioinnista, oli olo melkoisen orpo ja turvaton yksin pimeässä huoneessa, pelkän tietokoneen valossa myynti-ilmoituksia selaillessa. Kyllä olisi päätösapu ja muutama vinkki jostakusta ehdottoman laadukkaasta kasvattajasta kelvannut!

Lopulta päätyi Dani-ystävämme sitten erään Benjamin Strungley -miekkosen kanssa mailin vaihtoon, ja sovittiin vierailu hänen tallissaan eräs kesäkuinen päivä vuonna 2008. Matkaan läksi Dani yksin, antoi Benjaminin esitellä itselleen hänen vuotiaat koululupauksensa, Dani ihastui ja palasi uuden ponin kanssa; Pamsun, vallattoman raakileen, josta muotoutuisi vielä jotakin suurta!

Ja niin on käynytkin, ehdottoman tarkaksi analyytikoksi osoittautunut Pamsu on kunnostautunut mainiosti kilparadoilla. Siitoskäytössä sen periyttämiskyvyt vaikuttavat kyllä valitettavasti hyvin heikoilta, mutta antakaas kun Dani käyttää sitä kilpauran loputtua omalla tähtioriillaan - te itkette verta niiden varsojen tähden! ;)

    Luonnekuvaus

Pamsu on, no, lyhyesti kuvattuna tiukka, määrätietoinen täti. Monelle tulee varmaan mieleen se silmälasipäinen kirjastonhoitaja, joka tivasi nuoruudessamme myöhästyneistä kirjoista laskua, mutta ei; tällä kertaa tarkoitan jotain vallan muuta. Jokainen liike, jonka Pamsu tekee, on pitkään harkittu ja suunniteltu, ja jos se esimerkiksi haluaa höristää korviaan tai tehdä karsinaansa uuden oviaukon kävelemällä seinän läpi, mikään, ei yhtään mikään voi sitä enää estää, kun se on päätöksensä tehnyt.

Liikkeissään Pamsu on myös varma kuin kallio; se ei liene koskaan edes horjahtanut, se kun suunnittelee jokaisen askeleensa viimeistä piirtoa myöten. Vapaa-aikansa tamma viettää mieluiten karsinassaan pohtien elämää suurempia kysymyksiä; Pamsu suorastaan raivostuu mekastavista tallitytöistä, jotka katkaisevat sen tieteelliset aatteet elämän synnystä ja kehityksestä, ja tästä johtuen tamma voi pitää useidenkin päivien mykkäkoulua.

Hoitaessa Pamsu on yleensä rauhallinen ja tyyni. Sille ei tulisi mieleenkään keksiä mitään tyhmää, mutta suuttuessaan tamma voi halutessaan kääntää vaikka koko tallin ylösalaisin. Niinpä hoitajan täytyy Pamsulle näyttää, kiukunpuuskien ehkäisemiseksi, kuinka paljon hän tamman viisautta arvostaa. Sen voi suorittaa tammaa ehkä hieman mielistellen, teititellen tai puhuen jostain todella viisaasta. Kännykät, niin kuin muutkin esineet, jotka voisivat aiheuttaa äkillisen ärsykkeen, ovat Pamsun hoitajalta ehdottomasti kiellettyjä. Kännykän pirinä saa tamman hulluksi, ja silloin hoitaja voi löytää itsensä viereisestä karsinasta; tamma ehkä avitti antamalla takajaloillaan vauhtia, jotta hoitaja varmasti puskisi itsensä seinän läpi.

Kunhan hoitaja muistaa pitää äänenvoimakkuutensa normaalina, (huutoa Pamsu ei siedä!) sekä varmasti antaa itsestään sivistyneen ja mukavan laumanjäsenen kuvan, tamma on kaikkien hoidettavana. Kosketusherkkä täti ei ole koskaan ollut, eikä ronskikaan harjaus saa sillä kiehumaan. Tosin, Pamsu on melkoisen tarkka herkimmistä alueistaan - kainaloita, mahan alusta tai päätä ei saa raapia sillä Prisman puutarhakuokalla, vaan ne ansaitsevat arvoisensa pehmeämmän käsittelyn. Kaviot tamma nostaa nätisti, mutta melkoisen laiskasti pyydettäessä; ei ole toivoakaan, että otus pitelisi niitä itse ylhäällä. Kengittäjän luona tamma on aivan samanlainen, mutta vetää palkokasvit sieraimeensa, mikäli Kenkä-Erkki komentaa sitä liian kovaa tai rumasti. Eläinlääkärin luona Pamsu osaa käyttäytyä tavalliseen tapaansa viisaan rauhallisesti, eikä hermoile turhasta.

Pesulle Pamsu seuraa kiltisti hoitajaansa luottavin mielin - tämä tyttö tietää, että vesi on vain vettä eikä siinä ole takuulla mitään pelättävää. Se seisoo kiltisti sidottuna ja antaa käsittelijänsä suorittaa tehtävänsä häiriöttä loppuun, mutta mikäli vesi on kylmää tai liian kuumaa, alkaa Pamsu liikehtiä kärttyisesti ja liimaa korvansa niskaan; hei haloo, etkö sä muista ketä sä käsittelet!
Varustaessa Pamsu seisoo kiltisti paikoillaan, sillä se tietää siitä seuraavan liikutuksen olevan mukavaa ajanvietettä eikä se näe syytä rettelöidä hoitajaansa vastaan. Suun se avaa kiltisti kuolaimille tuntiessaan hoitajansa sormet hammaslomassaan, eikä se ole koskaan pullistellut satulavyötäkään vastaan. Remmit tosin täytyy kiristää rauhallisesti, eikä ensimmäisellä kerralla viimeiseen reikään tai Pamsu näyttää todella hapanta naamaa.

Suuren työmoraalinsa ansiosta Pamsu on täydellinen ratsu tavoitteelliselle ratsastajalle, sillä kuten selässä istujakin, myös tamma tahtoo edistyä ja ratkaista uusia, haasteellisempia ongelmatilanteita käyttäen aivojaan yhteistyössä ihmisensä kanssa. Alkutunnista otus vain tuppaa olemaan usein hieman hidas ja kankea, ja sitä saa herätellä melko roimasti, mikäli tahtoo päästä tunnin aikana jonkin asteisiin tuloksiin - ahkera taivuttelu, tempon vaihtelut sekä moottorin toimimisen tarkistaminen kuorivat hevosesta todella nätisti kulkevan, hyvään työskentelymuotoon hakeutuvan ikipuurtajan, joka liikkuu patistamatta irtonaisesti eteenpäin valmiina täyttämään sataprosenttisesti ratsastajansa pienimmänkin toiveen.

Ratsukon sisäisten kemioiden kohdatessa hitusen hidas Pamsu muuttuu ajatustenlukijaa herkemmäksi otukseksi, joka esittelee mielellään suuria askellajejaan - ja niihin istumiseen vailla perunasäkkimäistä hytkymistä vaaditaankin jo sitten jonkinlaista osaamista. Vaikeimmatkaan tehtävät eivät ole Pamsulle ongelmaksi, ja varsinkin laukanvaihdoissa se tykkää oikein esitellä itseään, kas kun sattuu neiti omaavaan todella hyvän rytmitajun ja tasapainon innostuen vaihtamisesta niin että kentän suorat meinaavat loppua alta aikayksikön. Pohkeenväistö on myös yksi tamman lempitehtäviä, ja myös kokoamiset sujuvat siltä nätisti - takapäätä saa ehkä alkuun muistuttaa hieman aktiivisesta toimimisesta, mutta Pamsu osaa kyllä ottaa huomauttamisesta opikseen. Luonnostaan hieman hitaalle tammalle lisäykset eivät ole kuin vettä vaan, mutta se yrittää varmasti aina parhaansa.

Pamsu on tätimäinen koulutuuppaaja, eikä siitä se estehevosta sitten millään. Se hyppää toki pienten esteiden yli, ja ahkeralla kehumisella ja maanittelulla isommankin esteen yli, mutta Pamsun ahkera eläinlääkärin kuuntelu ja pohdiskelu on tuonut sen siihen tulokseen, että sen etujalat voivat rasittua liiaksi esteiden hyppäämisestä. Sille riittää kavalettien ylitys askellajien parantamiseksi, kaikki muu rahvaanomainen loikkiminen jätetään pienemmän ÄO:n omaaville lajitovereille, jotka eivät tajua kouluratsastuksen baletinomaista kauneutta.

    Suku

 isä Gwanwyno
    wD, evm
 ii. Caled Tasg
    wD, evm
 iii. Dillon GBR
    wD, evm
 iie. Ercwlff Rhoss-Evan
    wD, evm
 ie. Wwyn Gazzette
    wD, evm
 iei. Wwyn Gethin
    wD, evm
 iee. Cywair Ton
    wD, evm
 emä I'm Goddess
     wD, evm
 ei. Dengand Arvalon
      wD, evm
 eii. Abaraeron Lluiq
    wD, evm
 eie. Jewellery Delw
    wD, evm
 ee. Lady Meganelle
    wD, evm
 eei. Unben Mauriz
    wD, evm
 eee. Heliwr Merch
    wD, evm

Pamsun suku on siitä hyvin jännittävä, että vaikka tamma itse on verrattain sirorakenteinen, pieni ja ehdottoman sataprosenttisesti ratsu, on suurin osa sen sukulaisista Walesin suurinta ja järkälemäisintä welshponien kastia ja lisäksi vaunuhevosia!

Pamsun isä on Pohjois-Walesin ylpeys, yli 155-senttinen rautiaanpäistärikkö Gwanwyno, jonka kavionnumero lähentelee varmaan kymmentä! Ori on moninkertainen welshshown rotunsa ja sukupuolensa paras ja jaksaa nytkin, vielä yli kaksikymppisenä, vetää korvat pystyssä kotitallinsa väen kirkkoon läpi syvimmänkin suon ja mutavellin, vaikka sataisi räntää poikkisuunnassa suoraan silmiin. Gwanwynolla on ehdottomasti yksi ihailtavimpia työmoraaleja koko maassa, eikä sen ylistäminen todellakaan jää kuin hevosen anatomian kirjasta otettuun rakenteeseen tai täydellisellä mekaniikalla toimiviin raviliikkeisiin. Voi kunpa ne olisivatkin vain periytyneet Pamsulle!

Gwanwyno on täydellinen kopio tosin jo edesmenneestä isästään Caled Tasgista, joka tosin oli menestyneintä poikaansa vielä suurempi. Lähteitä on useita, eikä itse oriin kasvattajan seuraajakaan osaa sanoa sen tarkkaa korkeutta senttimetreissä - kas kun oriin silloinen kasvattaja kuoli muutama vuosi silmäteränsä jälkeen ja koko helahoito jäi hänen veljenpoikansa harteille, mutta yli 160-senttinen Tasgin joka tapauksessa täytyi olla. Ori oli hyvin, hyvin menestynyt ruhtinaallisen ja jykevän ulkomuotonsa takia ja se eli poikkeuksellisen vanhaksi mitä ilmeisimmin hyvän hoidon takia - se oli kotitallinsa kiistaton ylpeys, ja sitä hoivattiin 24-7 niin, ettei mokoma varmaan koskaan edes yskinyt. Tasg on kuitenkin nykyisellään harvinainen ilmestys cobien suvuissa, sillä sitä käytettiin hyvin kitsaasti jalostukseen peläten sen liiallista yleistymistä - no, onpahan nyt ainakin sitten jotain oikeaa tavoiteltavaa.

Tasg polveutui melko tuntemattomasta cob-pariskunnasta. Kummallisesti sen isästä ei ole miltei mitään tietoa, mutta toisaalta vanhoissa suvuissa ongelma on yleinen - sukuun saadaan yksi sukupolvi lisää kahdenkymmenen vuoden välein sen ainutlaatuisuuden säilyttämiseksi, mutta samalla jää sitten paljon tietoa edellisistä polvista unholaan. Hartaalle cob-kasvattajalle Dillon GBR ei ole kuitenkaan vain nimi paperilla, vaan uudemman aikaisen kasvatuksen merkkipaalu - voimakas ja jylhä maalaistilan luottotyöhevonen, mutta myös sporttinen ja viihteellinen näyttelyidenkiertäjä ja ratsu. Sekä pirun isokokoinen jopa oriiksi.

Ercwlff Rhoss-Evanista on paljon enemmän tietoa, sillä sen kasvattanut Ercwlffin siittola porskuttaa edelleen yhtenä harvana pelkkiä vanhoja sukuja vaalivana tilana. Rhoss-Evan oli punaruunikko, pienehkö mutta jykevä tamma, joka ei ehkä loistanut rakenteellaan, mutta loistavilla, lennokkailla ja hyvällä liikeradalla tulevilla liikkeillään. Tamma periytti väritystään erityisen hyvin, mutta sydämellinen ja nöyrä luonne peittyi yleensä hiemankin ärhäkämmän oriin temperamentin alle jälkeläisten kohdalla.

Myös Pamsun isänemän vanhemmat ovat yhtälailla unholassa, sillä Wwynin siittola, jolla sekä ori Wwyn Gethin että tamma Cywair Ton asuivat, tuhoutui täysin rajumman puoleisessa tallipalossa vuosikausia sitten, eikä moisesta iskusta siitostoiminta enää toipunut. Molemmat ovat hyvin harvinaisia nimiä tätä nykyä, mutta toisaalta sen takia niille onkin kerääntynyt huomattavaa karmaa nykyisistä kasvattajista, jotka ovat hyvin innostuneita vanhoista suvuista. Gethinin tiedetään olleen nuorempana hyvä valjakkohevonen, mutta ori rikkoi jalkansa ja siirtyi täysipäiväiseen jalostusoriin käyttöön. Tamma Tonin kerrotaan olleen voikko, hyvin liikkuva tamma, jonka ylälinjassa tosin olisi ollut petraamista - tamma lieni todella matala.

Tätä näkemystä puoltaisi näiden kahden yhteinen kakara Wwyn Gazzette, joka eläessään oli kaunis voikko erittäin ystävällisellä ja viisaalla yleisilmeellä varustettuna - tamma sai myös näyttelykehissä paljon kiitosta oivallisista jalka-asennoistaan ja ryhdistään, joten ei ole ollut aivan turha idea risteyttää vaatimatonta Tonia ryhdikkääseen oriiseen. Gazzette liikkui kevyesti ja moitteetta, mutta käyttöhevosta siitä ei koskaan kaikesta huolimatta tullut - tamma ei halunnut totella eikä se tuntunut mitään oppivaankaan. Kaunis voikko sai tyytyä siitostamman elämään ja siinä se ansioituikin hyvin, vaikkei väritystään toivomuksista huolimatta juuri periyttänyt.

Pamsun emän sukulaiset ovat hyvin kiinnostavia varsinkin kolmannessa polvessa. Sen emänisänisä on supermenestynyt ori Abaraeron Lluiq, joka omasi eläessään moitteettomat jalat, upean käyttöhevosen luonteen sekä supersuuren rakkauden valjakkoajoon ja kärryjen edessä liikkumiseen. Ori oli myös todella iso ja suuri vanhasta linjasta polveutuessaan, mutta se pystyi liikkumaan todella vikkelästi ja notkeasti tästä huolimatta - työläistä pellolle oriista ei olisi saanut millään. Lluiqista alettiin myöhemmin jalostaa isälinjaa, joka tosin harmittavasti katkeaa Pamsun sukutaulussa sen emään.

Linjauksen ensimmäisiä helmiä oli Lluiqin suora jälkeläinen Dengand Arvalon, jonka emä oli paikallinen hyvärakenteinen, mutta vaatimaton musta tamma Jewellery Delw, joka muistetaan lähinnä sen hyvästä luonteesta, suuresta lapsirakkaudesta sekä muutamasta hyvin menestyneestä varsoista - joista Arvalon ei suinkaan ollut kehnoin! Ori peri emänsä mustan värityksen, mutta kaiken muun se sai isältään - voiko upeampaa ilmestystä toivoa, kuin täysin sysimusta, suuri ja jykevä valjakkohevonen upeilla liikkeillä? Ukko menestyi erittäin hyvin näyttelyissä ja sai useasti kiitosta myös moitteettomasta luonteestaan. Jalostuksessa ori oli myös kysytty, mutta omistaja piti päänsä eikä suostunut luovuttaa oriaan kuin vain takuulla hyvien tammojen käyttöön.

Isälinjaus olisi ollut täydellistä, ellei valtaosa Arvalonin jälkeläisistä olisi ollut tammoja - ja oriit melko köykäisiä upeaan isäänsä ja isänisäänsä verrattuna. Mutta sikäli mitä minä tiedän, on vieläkin elossa ja hyvissä voimissa linjaus Arvalonin kautta Lluiqiin - tosin, se linja ei kulje Pamsun emän I'm Goddessin kautta. Tamma menestyi silti isänsä tapaan hyvin valjakkoajossa, vaikka toimikin suurimman osan elämästään omistajaperheensä lasten harrasteratsuna, äidin kouluhevosena sekä isän esiteltävänä markkinoilla joko maasta tai kärryiltä käsin - nuorempana isä ajoi tammaa usein kilpailuissakin, mutta molempien vanhetessa se jäi, kun lapset halusivat ratsastaa entistä enemmän. Valjakkouransa aikoihin tamma kiersi myös näyttelyissä, ja sieltä aikaisemmin saamansa menestyksen turvin saatiin Goddess myöhemmin astutettua arvostetuilla ja hyvillä oreilla - ja perhe sai varsoista loistavat rahat!

Goddess peri lapsiperheeseen sopivia ominaisuuksiaan enemmän emältään Lady Meganelleltä kuin showponin aineksia upealta isältään. Myös Goddessin punaruunikko väritys on Meganellen peruja, joka tunnettiin läntisen Walesin kauniina punaisena tyttönä - sen nuoruusvuosina ainakin, tammalla oli erityisen kaunis pää ja pitkät jouhet, joskin esimerkiksi se olisi voinut liikkua hieman paremmin viitsiessään. Tamma syntyi emänsä siittolassa ja eli siellä ensimmäiset kymmenen vuottaan, mutta heti näyttelyuran loputtua sai se matkata uuteen kotiin - rauhalliselle maaseudulle erästäkin perhettä hauskuuttamaan. Kylällä Meganelle tuli tunnetuksi hääpareja kärryissä vetävänä, järkähtämättömän rohkeana otuksena.

Meganellen vanhemmat ovat hyvin mielenkiintoisia tapauksia - kumpainenkin niistä, sekä ori Unben Mauriz että emätamma Heliwr Merch ovat Saksan silloisesta vähäisestä welshponikannasta polveutuneita yksilöitä, mutta jotka jo pieninä muuttivat omistajansa työrupeaman takia Britteihin. Koska omistaja piti uudesta kotimaastaan, osti hän muutaman otuksen lisää ja perusti piskuisen siittolan noin viideksitoista vuodeksi, kunnes henkilökohtaisista syistä hänen oli palattava takaisin Saksaan ja jätettävä rakas hevosenkasvatus sikseen - hevoset hän kuitenkin otti mukaansa ja vuokrasi Saksassa eteenpäin.

Mauriz oli tallin ainoa ori, suuri liinaharjainen rautias, aavistuksen itsepäinen eikä todellakaan niin helppo luonne, kuin mitä Pamsun muut sukulaiset. Se oli tyypillinen ori, kovapäinen yhden ihmisen uskollinen palvelija, mutta jota tammat veivät kuin vanhaa riepua. Näyttelykehissä ori ei ollut mikään tuttu näky, mutta siitä huolimatta sille riitti kysyntää mitä ilmeisimmin sen erilaisten sukujuurien takia. Päinvastoin tamma Merch kierteli aktiivisesti näyttelykehissä saamatta silti koskaan sen kummempaa mainetta - punaruunikon tamman varsat menivät silti hyvin kaupaksi niiden iloisen ja oppivaisen luonteen ansiosta.

    Jälkeläiset

Pamsu on tarjolla welshponijalostukseen!

23.10.2009 t. Melangell (i. Chelsea's Kye May), omistaja: Jenn
05.06.2009 t. Penfelyn Dawn (i. Rhydderich), omistaja: dani
15.12.2009 t. Delyth Dawn (i. Ewythr Igor), omistaja: Juli
07.05.2012 o. Queenscythe Titan War (i. Orbit Mocha), omistaja: Queenscythe Hunters
11.08.2012 o. Joshua Dawn (i. Gentrefi Josiwa), omistaja: Liia, Roscoff Sportponies

    Valmennukset ja päiväkirjan poikanen

04.09.08, päiväkirjamerkintä
Hohoo, Pamsu on täällä! Täysin herätteenä tullut cobin ostoprojekti alkoi, kun allekirjoittanut oli pitkän ajan jälkeen jälleen yhteydessä erääseenkin vanhaan tuttuunsa - ja tämä kyseli kovasti lyhytsukuista cobvarsaa tallinsa piristeeksi. Allekirjoittanut naurahti tuttuun tapaansa "tietysti" ja suuressa teatraalisessa kaaressa heitti sormensa osoittamaan silloin vielä vähäisten cobien laumaa kohti. Ystävä käveli aidan reunalle, pälyili hevosia kohti ja kysyi: "Mikä noista on muka lyhytsukuinen?"
Se oli slap in the face, ja allekirjoittanut kiiruhti hetimiten ostamaan itselleen ulkomailta laadukasta tammaa. Uhriksi valikoitui rauhallinen nuori ruunikkotamma, joka oli ihailtavan selväpäinen ja pomminvarma - myöhemmin siitä kasvaisi järkähtämätön kuin kallio myös ulkonäkönsä puolesta. Nyt tamma kuitenkin kotiutuu ensiksi kaikessa rauhassa ja jatkoista katsomme sitten.. jatkossa!

25.09.08, päiväkirjamerkintä
Tjoo, nyt se on sitten päätetty, eli Pamsusta tulee sukulaistensa ja oivien ratsukykyjensä takia kilpaileva kouluvääntäjä - onhan tamma vähän ongelmallinen omilta osiltaan, mutta hei, no one's perfect! Se on myös astutettu jo Jennin oriilla Chelsea's Kye Maylla, ja nyt odotellaan innolla sitten oriin omistajan talliin myöhemmin matkaavaa varsaa - kilpaura ehditään kuitenkin joka tapauksessa hyvin aloittaa ennen varsan syntymää.
Pamsu on nyt aivan täysin kotiutunut tänne meille ja se tuntuu viihtyvän erityisen hyvin varsinkin erottamattoman parivaljakon Daisyn ja Kiiran kanssa - harmittavasti tunne ei taida olla molemminpuolista, tämä täti taitaa olla aikamoinen kolmas pyörä kaikkien muiden silmissä. Pamsu pääsee kyllä toivottavasti sitten varsansa kanssa laiduntamaan muiden varsatammojen kanssa, ettei se aivan yksinäiseksi jää - se on vaan pirun iso verrattuna noihin pikkuisiin mountaineihin ja 130-senttisiin C-poneihin. Nojoo, ei tällä kertaa muuta, on vielä iso kasa hevosia liikuttamatta Pamsun lisäksi!

23.10.08, päiväkirjamerkintä
Awahii! Pamsu varsoi! Tänään! Laitumen nurkasta emälleen seuraa pitämästä löytyi myös todella, todella suloinen tyttölapsi, joka on kyllä tullut aivan äitiinsä ;) Sillä on sukat täysin samoissa jaloissa ja pieni tähdentynkäkin otsassaan, mutta en uskalla ennustaa kakaraa vielä ruunikoksi tai rautiaaksi - vaalea se on silti, ja punertava! En ollut oikein varma, mitä itsekin vielä melko nuoren Pamsun varsomisesta tulisi, mutta kaikki näyttää sujuneen todella hyvin, ainakin kaikkien osallisten hyvä vointi vastaisi tällaista näkemystä. Sääkään ei ollut vielä liian kylmä ulkona varsottavaksi, mutta jatkossa täytyy kyllä pitäytyä sisätiloissa, laidunkin alkaa näyttää melko karulta. Ennen sitä kuitenkin kiitokseksi Pamsu-poni jää nyt oikein ansaitulle mammalomalle, kilpailu-uraa sitten jatketaan, kun jatketaan - toivottavasti jatkossakin Pamsun varsat ovat tätä luokkaa, näkisittepä, kun tuo kakara ravaa!

15.12.08, päiväkirjamerkintä
Brrh, kamala talvi on täällä ja joulu lähestyy kuin höyryveturin kyydissä. Pamsu-matami on kerinnyt jo aloittelemaan kilpauraansa sitten Melangelliksi ristityn varsansa, joka jo aikapäiviä sitten matkasi uuteen kotiinsa, syntymän jälkeen, ja sijoituksia onkin haalittu jo melko kasa - silti matkaa eläkeläisen elämään on vielä! Uudenvuoden lupauksena voisin pakottaa itseni melkoiseksi tynnyriksi heittäytyneen Pamsun kanssa muutamaan kouluvalmennukseen, piristysruiskeita olen koettanut esteiden hyppäämisestä hakea, mutta mokomasta otus ei yhtään perusta. Omatoimisen kouluväännön ohella on aika kotona kulunut lähinnä maastoillessa, tamma on aina jotenkin pirteämmän oloinen jäisellä pellolla liukastellessaan kuin maneesin suojissa turvassa - hullu otus, mutta ehkä tämäkin vaihe jää välistä, kun tamma saa vähän vaihtelua kilpauraansa loman takia. Hieman huolissaan saa kyllä olla tämän tapauksen suhteen olla lomallakin, Pamsu on nimittäin osoittautunut todella herkästi lihovaksi elukaksi. Mitä jos tammikuussa täti ei mahdu ulos karsinastaan?

Kouluvalmennusta kotimaneesin suojissa pakkasilta 29.01.09
Allekirjoittaneen lähes pahin pelko kävi toteen, ja Pamsu-tamma lihoi hirmuisesti joululomalla. Kevään kilpailukausi ei niin ikään ole oikein ottanut startatakseen kunnolla, joten tehovalmennukselle on nyt todellakin paikka - ja sama tuttu naama käy sitten pällistelemässä olematonta edistymistämme muutaman viikon välein vielä pari kertaa. Katsotaan, mitä tapahtuu.
Tänään Pamsu liikkui tavanomaisesti hieman laiskasti eteenpäin, ja tunti aloiteltiin todella huolellisella ja roimalla alkulämmittelyllä, herättelyllä ja virittelyllä - siksi kerta venyikin noin puolituntia sovittua pidemmäksi! Mitään todella kummoisia juttuja ei tehty, selässä heilunut allekirjoittanut sai hirveästi moitteita hieman huolimattomaksi käyneestä istunnastaan, ja ympyrän ja juoksutusliinan avulla hiottiin Pamsun reaktiokykyä pienimpiinkin painoapuihin. Ei tammaa voi yrittämisen puutteesta syyttää, sillä lopputunnista meno oli juuri sellaista, mitä kaivattaisiin kouluradallakin - milloin viimeksi tamma olisi kulkenut näin nätisti kotioloissa edes muutaman minuutin ajan?

Kouluprojektin toinen kerta 13.02.09, kotimaneesissa jälleen
Viime kerran opeista oli otettu tätä kertaa varten kunnolla onkeen, eikä alkuverryttelyynkään tarvinnut enää tuhlata puolia elämästä. Tunnilla keskityttiin jälleen pelkkää ponia enemmän ratsastajaan, sekä ratsukon väliseen yhteistyöhön - viimekertainen ympyräharjoitus toistettiin sellaisenaan alkuverryttelyn yhteydessä, joskin hyvin paljon lyhyempänä ja toimivampana versiona. Kaikki sujui noin odotetulla tasolla, ja sitten siirryttiinkin jo uudenlaiseen reaktioharjoitukseen - jos temponvaihteluita sellaisiksi voi kutsua. Homma suoritettiin suoralla uralla, vaikkakin pari metriä sisäänpäin, ettei Pamsu heittäytyisi liian automaatiksi tai jääräpääksi. Taistelua ja hikeä riitti taas, mutta lopputuntia kohden tamman koko ryhti parani ja peruutusten kautta saatiin nousemaan aina reipas laukka.

Toiseksi viimeinen kerta valvovan silmän alla koulupuurtamisen merkeissä 07.03.09
Wow, tämänkertainen valmennus meni kaikilta osin niin nappiin, kuin olla voi - ainekset henkiseen orgasmiin olivat miltei kokonaan kasassa! Jo alkutunnista ilmeisen viisastuneen oloinen Pamsu toimi herkästi ja reippaasti pienistäkin pyynnöistä, eikä sen taivuttelussakaan kestänyt niin kauah kuin yleensä - tosin tamma on liikkunut myös tarhassa nykyään enemmän uusien kavereidensa ja ympäriinsä piilotettujen heinäkasojen takia. Danikaan ei saanut istunnastaan niin paljoa moitetta, vaan kehuja enimmäkseen. Maneesi raikui sanaa "hyvä" ja kiittäviä taputuksia kaulalle - supertunnelma! Päivän missioita olivat pohkeenväistö, takaosakäännös ja avotaivutus, jotka kaikki sujuivat melko suoralta kädeltä todella hyvin - tästä tammasta saa olla ylpeä, ja ehkä taputus omaa olkapäätäkin vasten olisi paikoillaan ahkeran treenaamisen jäljiltä ;)

Viimeinen kerta valmennuksessa kotipihalla 02.04.09
Tällä kertaa kaikki iänikuinen yhteispelitreeni ja askellajien vaihtelut jäivät taka-alalle ja keskityttiin johonkin, mitä oli odoteltu jo projektin alusta lähtien - itse radan oikeaoppiseen ratsastamiseen. Alkulämmittely suoritettiin tehokkaasti ja kattavasti lyhyessä ajassa, sillä koko valmennuskerran ajatusleikki oli olla kilpailupaikalla valmistautumassa itse viralliseen suoritukseen. Rata oli uusin versio vaativasta B:stä, joka sisältää avotaivutuksen, sulkutaivutuksen sekä kaksi laukanvaihtoa - näissä kinkkisimmissä tehtävissä oli treenin pääpainokin. Ensiksi rataa käytiin läpi tötsien ja puomien avulla, sillä varsinkin laukanvaihdossa oli ratsukon sisäisiä ongelmia hyvää suoritusta jarruttamassa. Pamsun tulisi kantaa itsensä hieman paremmin ja ryhdikkäämmin vaihtoon tultaessa, eikä allekirjoittanut saisi heti rynnätä korjaamaan tammaansa ennen kuin se ehtii edes tekemään mitään. Ja sitähän ratsastus kokonaisuudessaan on, superpitkää ja rautaista kärsivällisyyttä. Pitäisikö vaihtaa estepuolelle?

10.06.09, päiväkirjamerkintä
Pamsun päiväkirjaan ei olekaan pitkään aikaan kirjoitettu yhtään mitään - se asia lienee aika korjata nyt. Tamman kilpaura on hyvässä menouurteessa, ei se vielä kilpailueläkkeelle ole jäämässä, mutta saumaa on tullut jo toisen varsan pyöräyttämiseen - muutama päivä takaperin Pamsukka varsoi todella, siis aivan mielettömän upean tammavarsan, joka nyt totta kai jää sitten kotiin emänsä luo kasvamaan ja elämään. Aivan isäänsä tullut kaunokainen ristittiin Penfelyksi eli Bellaksi, ja eikös jälkimmäinen tarkoita jollakin kielellä kaunista? Blondiksi kakara kyllä nimettiin, ei saatu emän kaltaista toista tummatukkaa ;) Melangelliin muuten harhauduttuani, tamma ei harmillisesti ole saanut uudessa kodissaan mitään aikaiseksi - luulin todella, että siinä olisi ollut potentiaalia parempaankin. Mammalomansa vietettyään Pamsu palaa takaisin kilparadoille vielä näin kesäkuumallakin, muttei sitten ponin tarvitsisi enää ensi joulua töissä viettää, vaan sen voisi päästää loppuelämäkseen vain tarhaan varsoja pyöräyttelemään..

01.11.09, päiväkirjamerkintä
Vihdoin, vihdoin saan Pamsun kilpailueläkkeelle, vaikka se starttaakin ensi kuussa vielä yhden kerran - sen sijoituksella ei kuitenkaan ole päätökseeni enää mitään merkitystä, joten lasketaan nyt sitten myös se käydyksi kilpailuksi. Kesällä tamma takelteli kilpailuidensa suhteen todella naftisti, mutta loppukesän ja alkusyksyn taitteeseen saatiin kunnon kiristysote ja panostusputki, joka nyt saatiin vihdoin hieman katkonaiseksi käyneenä päätökseen. Sijoituksia sillä on lähes 50 kappaletta ja se riittää kyllä - Pamsu tulee kyllä nappaamaan paikkansa varsin onnistuneena ulkomaantuontina.

Nyt kun tamma itse on saanut vetää lonkkaa enemmän tai vähemmän, on allekirjoittanut intoutunut tutkimaan sen sukua kahta kauheammalla antaumuksella. Sen suku on osittain supertähtien pelkkää riemukulkua, mutta omaa hyvin monta myös hieman alemman kastin hevosta - se on siis näin maallikkona sanoen kahden ääripään risteytymänä täydellisen harmonian omaava cobsuku, vaikkakaan Pamsu itse ei ole kunnostautunut isälinjansa leijonanlajissa valjakkoajossa ;) Eikä tamma toki mikään huono siitoskopukka ole, katsokaa nyt vaikka sen varsoja - Bella tahkoaa kilpailuita kuin viimeistä päivää! Kyllä se polvi tyttärestä paranee!

    Kilpailut

Pamsulla kilpaillaan pääpainoisesti KRJn alaisissa kilpailuissa. Huomaathan, että kalenteriin merkitään vain sijoitukset ja voitot?

Sijoituksia: 47 kpl

20.10.08, KRJ, vaB : 03/62
24.10.08, KRJ, vaB : 06/52
12.11.08, KRJ, vaB : 05/40
12.11.08, KRJ, vaB : 05/40
06.11.08, KRJ, vaB : 01/33
06.11.08, KRJ, vaB : 05/33
05.11.08, KRJ, vaB : 02/100
05.11.08, KRJ, vaB : 06/100
01.11.08, KRJ, vaB : 04/30
03.11.08, KRJ, vaB : 06/36
29.10.08, KRJ, vaB : 03/36
03.11.08, KRJ, vaB : 07/63
29.06.09, KRJ, vaB : 05/30
28.02.09, KRJ, vaB : 03/50
29.02.09, KRJ, vaB : 01/50
15.02.09, KRJ, vaB : 04/50
15.07.09, KRJ, vaB : 02/40
18.07.09, KRJ, vaB : 02/50 83.254%
18.07.09, KRJ, vaB : 04/50 79.569%
19.07.09, KRJ, vaB : 01/50 83.393%
23.07.09, KRJ, vaB : 05/50
10.08.09, KRJ, vaB : 06/60
12.08.09, KRJ, vaB : 03/50
27.08.09, KRJ, vaB : 04/50
03.11.08, KRJ, vaB : 06/48
01.11.08, KRJ, vaB : 03/80
28.10.08, KRJ, vaB : 01/40
29.10.08, KRJ, vaB : 03/40
15.01.09, KRJ, vaB : 07/52
27.01.09, KRJ, vaB Kür : 06/100 88.992%
25.01.09, KRJ, vaB : 05/50
01.02.09, KRJ, vaB : 05/50 87.145%
06.02.09, KRJ, vaB : 02/50 88.253%
22.02.09, KRJ, vaB : 06/50
14.02.09, KRJ, vaB : 04/80 85.62%
29.06.09, KRJ, vaB : 02/30
28.07.09, KRJ, vaB : 05/40
01.09.09, KRJ, vaB : 02/50
06.09.09, KRJ, vaB : 03/50
29.10.09, KRJ, vaB : 01/30
05.10.09, KRJ, vaB : 05/30
09.10.09, KRJ, vaB : 03/30
11.10.09, KRJ, vaB : 05/30
30.10.09, KRJ, vaB : 10/100
31.10.09, KRJ, vaB : 02/100
11.08.09, KRJ, vaB : 08/100
10.12.09, KRJ, vaB : 05/40

 

Demigoddess on virtuaalihevonen.
Kaiken materiaalin © dani 2013, ellei toisin ole mainittu. Kopiointi kielletty!